Rakas Mana lepää nyt omalla pihalla, jonne hautasimme sen. Kaivoimme maahan kuopan, jonka keskelle ripottelin tuhkat ympyrän muotoon. Vasemmalle puolelle laitoin Manan rakkaimman lelun ja oikealle puolelle siltä jääneen luun mallisen lelun. Päälle istutimme omenapuun. Sen laji on osuvasti Huvitus: Manakin oli sellainen ikipentu ihan loppuun saakka, aina huvittelemassa ja pitämässä hauskaa.

Jotenkin mua lämmittää ajatus, että kun tuo puu kasvaa ja kasvattaa juuria, ne juuret kiertyvät sen lelujen ympärille. Mana jatkaa jossain muodossa elämäänsä ja on paikka, missä voin käydä sitä muistelemassa.

Toisaalta, Manaa tulee muisteltua ihan kaikkialla. Se on kaikkialla. Erityisesti lenkeillä se tulee mieleen. Juuri eilen katselin kuusessa roikkuvaa käpyä ja tuli mieleen, että sen olisi voinut heittää Manalle.

Ikävä puristaa edelleen välillä isosti. Joskus tuntuu, kuin rintakehän ympärillä olisi metallinen vanne, joka ei anna yhtään periksi. Ei saa henkeä kunnolla. Onneksi ne hetket menevät ohi. Kai se ikävä vain kuuluu elämään, kun yksi tärkeä on joukosta poissa. Kliseisesti: ehkä ikävä ei lähde pois, mutta sen kanssa oppii elämään.

Ilman Muumia talo tuntuisi kovin tyhjältä. Onneksi meillä on se. Vaikka täytyy myöntää, että kyllä Muumin viime aikaiset touhut ovat välillä kiristäneet ihan kunnolla. Tyttö oli todella hienosti jonkin aikaa meidän Kreikan-reissun jälkeen, mutta sittemmin alkoi tapahtua. Välillä tuhoa on ollut jokaisena päivänä, joskus on useamman päivän taukoja. Tähän mennessä saldo on ollut lähinnä vain rikkoutuneita astioita, rikki mennyt lamppu, rikki menneet patalaput, kaatuneet huonekalut, paikoiltaan revityt kahvinkeittimet, silputtu oven ötökkäverho sekä kynsillä raavittu kodinhoitokopin ovi sekä kuivausrummun luukku. Aina kotiintullessa pelottaa, mikä näky odottaa.

Nyt kokeilussa on taas DAP-haihdutin Muumin makuupaikan vieressä sekä maltillinen palkitseminen kinkun palalla, kun kotona on kaikki jees. Yksinolot pidetään lyhyinä, eli tyttö on jokusen kertaa päivässä yksin sellaiset 30 minuuttia tai tunnin ja joinain päivinä jonkun kolmisen tuntia.