Menin tänään Manan kanssa kahdestaan lenkkeilemään metsään, jotta saan treenattua luoksetuloa sen kanssa kaikessa rauhassa. (Jos Muumi on mukana, palkitseminen on aina vähän haastavampaa). Ja voi että kun meillä meni hienosti :) Mana tuli aina salamana luokse (tosin niin se aina tulee ilman häiriötä), mutta todellisen yllätyksen koin, kun vastaan tuli sauvakävelijä. Kutsuin Manan seuraamaan ja siirryin vähän sivummalle polulta. Mana vilkaisi naista, muttei selvästi edes harkinnut moikkaamaan lähtemistä. :D Hetki tämän jälkeen huomasin meitä takaa lähestyvän hölkkääjän, jonka juokseminen oli yksi lisä-ärsyke lisää. Niinpä siirryin taas Manan kanssa vähän sivummalle, käskin sen istumaan ja siinäpä sitten molemmat katselimme kun ukko hyppeli edestämme ohi. Ihan kuin Mana olisi ollut näkymättömässä remmissä, meni tosi kivasti! :) Tosin jos noista jommalla kummalla olisi ollut koira, niin meidän olisi varmasti pitänyt mennä vielä enemmän sivummalle.

Olen kyllä tosi iloinen :) Isäntä on varmaan tekemässä suunnilleen samaa Muumin kanssa, sillä he ovat lenkillä toisessa metsässä.

Nyt Mana nukkuu oikein tyytyväisen oloisena mukavasta lenkistä nojatuolillaan. Mun tekisi mieli mennä hellimään se piloille <3