Olen Muumin yksin jäämisen tuskan kanssa sanaton. Tänäänkin se oli kyllä pysynyt häkissä, mutta telonut itseään. Nyt molemmilla puolilla kuonoa sekä otsassa on hankaumajäljet, jotka ovat ilmeisesti syntyneet sen yrittäessä puskea itseään häkistä ulos. Pyyhin ne puhdistusliuoksella. Muumi ei kyllä mitenkään näytä inhoavan häkkiään, vaan menee sinne jatkuvasti vapaaehtoisesti. Mutta se joutuu ihan hirmuiseen paniikkiin kun lähdemme. Se ei ragoi heti, vaan jää rauhallisena paikalleen. Mutta ilmeisesti aika nopeasti alkaa tuhota joko ympäristöään tai itseään.

Siippa lähti hakemaan lisää metallihakasia, sellaisia pieniä, joilla saisimme vahvistettua häkkiä. Jos se nimittäin ei jousta yhtään, Muumi ei saa tungettua päätään väleihin ja sitten se ei ehkä loukkaa itseään. Yritin myös äsken soittaa ongelmakoirakouluttajalle, mutten saanut häntä kiinni.

Tuntuu, että olen ihan pattitilanteessa. Talossa en voi tuota pitää, sillä se purkaa ovet, seinät, tavarat - ihan kaiken. Häkissäkään en oikein, sillä se purkaa itsensä. Ulkona on ihan varmasti sama juttu - emmehän me sielläkään ole sen seurana. Nyt on kyllä sellainen soppa todellakin tullut keitettyä, etten tiedä, kuinka tämä ratkaistaisiin. Tekisi jatkuvasti mieli vain itkeä, kun olen surullinen meidän kaikkien takia.

Koiraa en tietysti voi syyttää. Sillä ongelma on korvien välissä ja vaikka kuinka tahtoisin, en voi pyytää sitä korjaamaan tuota vikaa. Mutta tuntuu ihan kamalalta pelätä koko päivä töissä, pärjääkö se täällä ja millaisia vahinkoja odottaa kotiin tullessa.