Jaksan aina vain ihmetellä, kuinka hieno koira Muumi on. Niin rauhallinen, lempeä ja hellyydenkipeä (vaikka toki siitäkin löytyy ruutia tarpeen tullen, esim. pihaa ja kotia puolustaa kovastikin). Aika hienohelmakin se on. Lumeen typy ei kovin mielellään mene tarpeitaan tekemään, vaan saattaa kunnon hankien aikaan vääntää tortut keskelle jalkakäytävää. Pitäisi olla jääskrapa mukana, että saisi ihan kaiken kerättyä. :P Muumi taitaa olla kissa koiran kehossa, kun se tykkää kovasti loikoilustakin. Toissapäivänä tyyppi relasi koirien sohvalla niin antaumuksella, että mätkähti maahan. Isäntä pelästyi, että halvaantuiko se tai jotain, kun Muumi jäi vaan maahan makaamaan niille sijoilleen. Taisi vaan olla sen verran nolona, ettei viitsinyt nostaa asiasta meteliä tai räpiköidä suuremmin. Eikä asiaa tietty myöhemmin auttanut se, että mä ja Isäntä hihiteltiin asialle... :P

Ässänkin kanssa Muumi on ihan huippu. Tulee jopa ihan viereen pötköttämään ja rapsutuksia kerjäämään, vaikka saa siinä useimmiten kaupanpäälliseksi vähän pienemmänkin "rapsuttajan". Katsotaan kyllä aina, ettei Ässä ole turhan kovakourainen tai ettei koiria ala ahdistamaan. Mutta annetaan likan myös möyriä koirien lähellä, erityisesti Muumin. Mana on vähän turhan vauhdikas liikkeissään. Lisäksi kun tietää, ettei se siedä ainakaan Muumilta yhtään vatsakarvojensa yli kävelyä tms, en anna Ässänkään sitä tehdä. Vaikka uskonkin, että myös Mana ymmärtää Ässän olevan sen yläpuolella hierarkiassa.

Sitten vielä SUURKIITOS ihanasta kommentista Hannalle. Mahtavaa kuulla, että meidän elo kiinnostaa ja että teilläkin on mennyt hienosti vauvan tultua taloon. On se vaan aina jännittävä ja uusi tilanne, mutta enimmäkseen kai sujuu mainiosti.

Kuvia iloksenne :)