Lenkitin eilen illallakin tytöt samaan aikaan ja ehdin jo itsekseni ajatella, että kylläpäs tämä on mukavaa. Välillä pitää pysähdellä, mutteivät tytöt pyri enää vetämään täysillä. Eivätkä ne enää kisaile siitä, kumpi on ensimmäinen. Katseltiin laskevaa ilta-aurinkoa, kuunneltiin lintujen viserrystä ja tytöt saivat rauhassa haistella kaikki mahdolliset hajuviestit. Rauhallista ja nättiä. Kunnes vastaan tuli pieni koira. Vaihdoin ajotien puolelle, koska en halua kiristää remmiä koiran tullessa vastaan ja tiedän, etteivät neidit pysyisi mun vasemmalla puolella. Se vastaan tullut koira oli kiinnostunut meidän muruista, mikä sai nekin kiinnostumaan siitä erityisesti ja sittenpä mua vietiin. Tytöt nostivat koiran kohdalla karvat pystyyn ja tekivät syöksyn sitä kohti, Muumi päästi vielä matalan räyh-äänen. Oli kaikki työ ja tekeminen, että sain pidettyä siitä remmistä kiinni. Tilanne näytti varmaan vähän pelottavalta sen vastaantulijan mielestä, kun kaksi isoa koiraa pyrkii kaikin fyysisin voimin luokse. Mutta minäpä pidin kiinni eikä tapahtunut mitään tuon kummempaa. Kun päästiin pari metriä eteenpäin, missit laskivat jo karvatkin alas ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä siinä itsekseni pohdiskelin, että: a) onneksi olivat remmissä ja b) ei yhteislenkkeily vielä ihan sujukaan. Erikseenhän ei tuommoisia ongelmia onneksi juurikaan ole.

Pihaukko vastasi, että tulevat joko kaivamaan ojan joskus loppusyksystä (kalenteri on täynnä elokuun loppuun) tai sitten antavat 250 e alennusta ja me kaivetaan se oja itse. Päädyttiin jälkimmäiseen, niin ei tarvitse enää kytätä heidän työjälkeään ja saadaan se oja jo kesän aikana. "Muskelitkin" pääsevät hommiin.

Nurtsia koitetaan kastella aktiivisesti, muttei meidän kaivon pumpun teho riitä. Tai vesi siis laskee liian alas eikä pumpun teho riitä nostamaan sitä enää. Joten nyt toivotaan KOVASTI sadetta: sada, sada, sada!! Voisin vaikka esittää sadetanssin, jos siitä vaan olisi jotain hyötyä… :D