Niinhän siinä sitten kävi, että eilen tuli taas vähän möykkää kotona (enpä taida enää uskaltaa kirjoittaa blogiin, että menee hyvin, kun aina tulee rähinöintiä hetken viiveellä sen jälkeen). Tosin tällä kertaa koirat eivät koskeneet toisiinsa, sillä mä olen kehittänyt itselleni jotkut supernaisen reagointikyvyt ja ehdin ajoissa väliin. Hurtat eivät koskeneet toisiaan ollenkaan eikä tilanne ollut samalla tavalla uhkaava kuin esim. jouluna. Homma meni niin, että mä makoilin sohvalla ja rapsuttelin Muumia siinä mun edessä. Mana ei jaksanut syödä ruoan jälkeen antamaani luuta, joten heitti sen mun jalkojen ja Muumin naaman eteen. Mä otin luun ja laitoin sen sohvalle, niin se ei loju Muumin naaman edessä. Mana hermostui siitä ja alkoi rähistä, samalla syöksyen Muumia kohti. Mä nappasin tytöstä kiinni ja huolehdin, ettei Muumi tule siihen lähelle. Sit laitettiin luu pois ja tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin se oli alkanutkin. Muumi tuli siihen vielä sovittelemaan ja antoi oikein märän pusun mun naamalle, Mana taas näytti jotenkin nololta ja katseli poispäin. Ei se varmaan oikein itsekään tajua, mikä ketuttaa.

Taas hiipi mieleen, että onkohan juoksut tulossa. Molemmat merkkailevat pihalla kuin mitkäkin uroskoirat ja nyt toi pieni rähinä. Olen vähän pohdiskellut taas molempien leikkauttamista, mutten tiedä, uskallanko ryhtyä siihen. Pelottaa kaikki ne jutut, että nartuista voi tulla todellisia biaaaatcheja ton jälkeen. Lisäksi se leikkaus on NIIN iso, että ahdistaisi viedä mun mussut silvottavaksi. Vaikka toi ihan rutiinileikkaus jo onkin. Ja toisi mukanaan paljon etuja, mm. poistaisi kohtutulehduksen mahdollisuuden ja juoksutkin siinä sivussa. Saapi nähdä, mihin päädyn.

Tänään aamulenkin jälkeen mussa ja Manassa oli vielä virtaa jäljellä. Niinpä käskin sen paikalleen ja kävin piilottamassa köysilelun. Ihan supertaitava tyttö, löysi sen hurjan nopeasti jopa katajan oksilta. Niin ja tikapuilta. Häntä vispaten se juoksi pihaa ympäri ja nuuskutti niin, että lumi pöllysi. Etsiminen on niitä ainoita leikkimisen muotoja, joista Mana ei kiihdy. Se menee ylikierroksille jo pelkästä leikki-sanasta, puhumattakaan mistään painimisesta tai repimisleikeistä. Taidettiin leikkiä tuon kanssa vähän liikaa silloin kun se oli ihan pieni.