Nyt kun Muumin kanssa on hankalaa, niin Manan kanssa on onneksi vähän helpompaa. Lenkit sen kanssa nimittäin sujuvat oikein mukavasti nyt eikä tyttöä uskoisi ainakaan viime päivien lenkkien perusteella entiseksi remmiräyhäksi. Eilen ohitin tytön kanssa kolme koirakkoa ilman inahdustakaan ja tänään tapahtui ehkä uskomattomin juttu ikinä: kapealla pyörätiellä pääsimme valtaisan lemmikkiemakon ohi ihan hiljaa ja tiukassa katsekontaktissa! Ja sen possun omistaja vielä alkoi puhua meille just kun oltiin kohdalla :D Aivan käsittämättömän mainio juttu :)

Koirat olivat tänään kahdestaan tunnin, eikä Muumi ollut käynyt edes pöydillä. Lyhyet erossaolot siis sujuvat, mutta muuten ei. Häkistä emme saa Muumille mukavaa paikkaa tekemälläkään, sillä kaikkia noita Evankin kommenteissa esittämiä neuvoja on tehty jatkuvasti häkin meille ostamisen jälkeen. Jossain vaiheessa tyttö vaan tosiaan tylsistyy ja saa jonkun ahdistuskohtauksen, jonka jälkeen se yrittää ulos hinnalla millä hyvänsä.

Me yritämme vielä huomenna elämää ilman häkkiä. Nostamme tuon kidutetun puukaihtimen ylös ja katsotaan sitten, keksiikö tuhota muuta.