Vanhempani toivat eilen iltapäivällä Manan takaisin, jonka jälkeen kävimme vielä hakemassa Muumin sen edelliseltä omistajalta. Nyt on siis koko perhe jälleen koossa <3 Sain myös kuulla lisää Manan touhuista lomamme aikana - se on ollut todellinen nulikkakakara. Vetänyt kuulemma ihan jatkuvasti, kerran jopa äitini naamalleen ojaan. Haukkunut naapureita tai tarkemmin ihan kaikkea... Muumi on luultavasti omaan tapaansa vain ollut, sillä kun on sellainen rauhallinen takanedustaljamainen luonne.

Molemmat tytöt puhkuivat tullessaan energiaa ja olivat koko eilisen vauhdissa. Mana ei anna Muumin juurikaan olla rauhassa, vaan yrittää jatkuvasti haastaa sitä leikkiin. Yöllä suljin ne molemmat makkarista ulos, sillä ne yrittivät jatkuvasti tulla nuolemaan mun tai Siipan naamaa ja painivat keskenään. Koska rakastan nukkumista, suljin ne oven ulkopuolelle. Saapi nähdä, kuinka toimimme ensi yönä.

Molemmat koirat tulivat äsken lenkiltä: Mana mun kanssa ja Muumi Siipan. Erikseen niiden kanssa lenkkeily sujuu, vaikka mun piti Manaa lenkin aikana muistuttaakin vetämättömyyden eduista. Kuulemma Siipallakin oli vastaavia haasteita. Yhtään koiraa ei tullut kummallekaan vastaan, eli nähtäväksi jää, onnistuuko räyhäämättömyys Manalta meidän kanssa. Nyt tytöt nukkua retkottavat ympäri kämppää ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Kunpa meillä olisi aina NÄIN rauhallista :)




Huomatkaa Muumin viehkeä vihreys - se juontaa tyttöjen painimisleikkeihin pihalla.


Tältä näyttää sakemanni lenkin jälkeen.