Blogiani kävi eilen lukemassa 57 ihmistä, uskomatonta! Ketäköhän te mahdatte olla? :)

Manan kanssa sujuu jälleen mainiosti, vaikka syöminen edelleen takkuaakin. Kyllä se kuitenkin aina jotain syö, muttei mitenkään rynnistä ruokakupille maistelemaan. Odotan niin, että se saa nuo pennut synnytettyä ja vieroitettua - sen jälkeen ei ole niin kauhean vakavaa, vaikkei Mana jollain ruokailukerralla söisi nappulaakaan. Sulho ei uskalla enää hölkätä Manan kanssa, sillä se näyttää aina välillä niin viimeisillään olevalta ja lisäksi on usein lenkeillä vähän raahattava. Niinpä me käppäillään rauhallisesti lähiympäristössä ja iloitaan jokaisesta koiraohituksesta, jotka onnistuivat jälleen eilen sulhon ollessa lenkillä Manan kanssa täydessä kaatosateessa. Samaan aikaan minä hypin sykettä nostavassa jumpassa ja rentouduin saunassa - tunnenkin vähän syyllisyyttä. Tänään menen Manan kanssa lenkille ja vaadin, että sulho löysäilee sen ajan sohvalla television edessä viltti päällään. ;)

Nyt jo murehdin sitä, että kohta Mana matkaa pariksi kuukaudeksi pois. Kamala ajatus. Toisaalta, Manalla on luvassa hyvä hoitopaikka kasvattajansa luona eikä se ehdi meitä kaipaamaan pentuja hoivatessaan.