Mä ja Mana nähtiin aamulenkillä joko kettu tai kauris. Se oli sen verran kaukana, tosin suoraan meidän edessä, ja aurinko paistoi ehkä vähän liiankin kirkkaasti. Mana ei sitä huomannut, paitsi vasta sen hajujälkien kohdalla. Silloin neiti nosti taas turkkinsa näyttävästi pystyyn ja katseli epäluuloisesti ympärilleen.

Laitoin tänään meiliä Kaarinan koiraharrastajille, josko niiden ryhmissä olisi meille tilaa. Auran Nuuskuista en ole nyt kuullut mitään, vaikka kesällä piti joku koulutus alkaa.

Me saadaan aitalaudat ilmeisesti runsaan viikon kuluttua, teräsjalkojen toimittaja ei ole vielä sen sijaan kertonut tarkkaa päivää. Olisi kiva, jos saataisiin ne jo ensi viikolla, niin voitaisiin aloittaa aidan rakentaminen. Mua kyllä NIIN pelottaa, että siitä tulee semmoinen tuulessa heiluva aita, joka on vinossa ihan jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Mutta koitetaan tehdä se kunnolla. Ehkä siitä tulee ihan kiva.