Nyt on jo taas vähän parempi fiilis, vaikka tietty edelleenkin harmittaa ja pelottaa tämänkin päivän yksinolo. Muumi on pärjännyt niin hienosti nyt jonkin aikaa (ainoastaan kaikkea pientä on tehty), mutta ollaan selvitty ilman isoja tuhoja. Pelottaa, että se kaikki alkuaikojen kamaluus alkaa taas uudestaan.

Agilityyn en mennyt sitten eilen Manan kanssa yrittämään ollenkaan, sillä harmitti niin vietävästi ja se olisi suoraan näkynyt mun ohjaamisessa. Lisäksi olisin varmaan alkanut parkua jo jostain hyppyesteen tiputtamisesta tms ;) Menin sitten Manan kanssa lenkille ja yksi vastaantulleista koirakoista sanoi mulle "hyvin hanskattu!" kun pääsimme heidän ohitseen räyhäämättä. Tosin kolme muuta ohitusta menivätkin sitten lähinnä kiskoessa ja hieman haukahdellessa, eli niitä emme hanskanneet yhtä hienosti.

Eilinen tuhoaminen johtui ehkä osittain siitäkin, että Mana on varmaan taas yrittänyt saada Muumia leikkiin. Ja jos Muumi ei innostu, Mana ei luovuta helposti vaan jatkaa ja jatkaa. Yleensä se laukaisee Muumin tuhoamisen viimeistään ja alkaa mennä kämppä palasiksi.

Tänään yritin ratkaista ongelmaa etsintäleikillä heti heräämisen jälkeen, eli tytöt saivat taas nuuskuttaa nappuloita pihasta (jotta olisivat molemmat liian väsyneitä touhuamaan ylimääräisiä). Lisäksi annoin niille kongit (tosin eilenkin annoin) sekä Manalle lelun, johon se voi toivottavasti ainakin vähän purkaa sitä leikkienergiaansa meidän ollessa poissa.

Mutta joo, on vaain aika väsynyt olo taas tähän kaikkeen.