Hieman nyt jännittää kirjoittaa tänne, ettei noiden aiemmin raportoitujen tuhojen jälkeen ole tullut mitään vastaavaa, mut lälläslää taikausko, kirjoitinpa silti ;) Toivotaan parasta, että tilanne säilyy tällaisena.

Sen sijaan Muumilla on nyt taas yksi taipumus lisää, josta pitäisi päästä eroon. Tyttö on jostain syystä keksinyt, että on ihan OK hengailla sohvalla. Siis siitä huolimatta, ettei hurtilla ole ollut siihen sohvalle mitään asiaa koskaan. Eikä sekään laita tyttöä yhtään epäilemään, että kielletään aina sen ollessa sohvalla, ohjataan alas ja omalle patjalle. Aina se vaan menee sohvalle pienelle kerälle ja katselee sieltä viattomasti, että "aijaa, eiks tää ollutkaan ookoo?". Ollaan vähän Isännän kanssa juteltu, että josko joku lainaisi meille sellaista takavuosien joululahjahittiä, eli akumattoa. Sen päällä tyttö tuskin tykkäisi makoilla ja ehkä tulisi siihen tulokseen, että se oma patja on sittenkin parempi. (Tai mitä luultavammin vain vaihtaisi paikkaa johonkin eri kulmaan sohvassa tai pahimmassa tapauksessa taas ahdistuisi ja laittaisi talon remonttiin).

Manalla alkoi viime viikolla näkymään taas kivut, eli aristi selvästi lonkkia ja oli ihan raasu jotenkin. Aika kellontarkka tyttö, sillä oli taas aika antaa tytölle uusi särkylääkesatsi. Siitä en kyllä pääse mihinkään, että on ihan järisyttävän surullista tuo tytön kropan hajoaminen... Mana ei ole kuin vasta reilu 6-vuotias ja ihan elämänsä ehtoopuolella vissiin :'( Luonne sillä on edelleen kuin pikkupennulla ja se voisi leikkiä vaikka kellon ympäri.

Suurkiitos Sannalle ja tytöille ihanasta kommentista ja kanssakokemuksista!