Meillä on meno aika rauhaisaa nyt, pikkuässä vetelee sikeitä, Muumi lojuu jossain pihalla lenkin ja ruokailun väsyttämänä, Mana notkuu mun jaloissa muoviluunsa vieressä. Se janoaa aina toimintaa, vaikka just tytön kanssa pihalla hetken leikinkin. Aina valmis sakemanni.

Kiitos Karakali kommentista, kyllä Muumi (ja muutkin tietty) kovasti omaakin silmää miellyttävät. Muumilla on nyt vain pieni kauneusvirhe, sillä se tyttöjen edellinen pieni matsi lenkillelähdön yhteydessä jätti kuonoon pari hampaanreikää. Ne eivät olleet niin kovin pahannäköiset, mutta käytettiin tyttöä kuitenkin lekurilla turvonneen kuonon takia. Sillä reissulla kuonosta sheivattiin karvoja pois, jotta lekuri sai kunnolla tutkia. Nyt se karva alkaa onneksi kasvaa jo takaisin ja ne hampaanjäljetkin ovat enää kaukaiset muistot. Taitavat tosin kutittaa, koska neiti rapsuttelee kuonoaan aina välillä.

Isännältä oli muuten lenkillä tullut joku tuntematon pariskunta kyselemään koirankoulutusvinkkejä, koska heilläkin on sakemanni. Harmi vaan, ettei Mana just silloin käyttäytynyt salonkikelpoisesti, vaan vähän möykkäsi vieressä. Oli se kuitenkin hiljentynyt käskettäessä, ettei ihan kokonaan uskottavuuttamme vienyt. :P