Tulimme äsken lenkiltä. Ja kyllä, siellä oli ihan kamalaa. Kuljimme perätysten (mulla Mana, Miehellä Muumi), eikä kummankaan koiran kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Molemmat vetivät, lisäksi Muumi kiilasi jatkuvasti Miehen jalkojen eteen. Lenkin loppuvaiheilla alkoi kävely jo sujua vähän paremmin, mutta sitten meidät ohitti mies ison mustan koiran kanssa. Se oli koiraohitus helvetistä. Ohikulkijan koira kulki nätisti, mutta sekä Mana että Muumi alkoivat riekkua, vetää sitä kohti ja haukkua. Ei auttanut mikään, ei kiellot, ei kontaktinottoyritykset. Pelkäänpä, että olemme tuomittuja ikuisesti epäonnistuneisiin koiraohituksiin. Ja nyt riehujia on vielä kaksi, apua.

Manaa ja Muumia ei siis vain yksinkertaisesti voi lenkittää samaan aikaan, ei edes eri hihnoissa. Ne vain vahvistavat toistensa huonoja tapoja. Täytyy toivoa, että ne osaavat käyttäytyä jatkossa vähän paremmin.

Muumi tosin reagoi myös eilen mun kanssa kahdestaan lenkkeillessään vastaantulevaan koiraan karvojen nostamisella ja tuijottelulla. Se oli kyllä hiljaa, mutta selvästi toisen koiran läsnäolo häiritsi sitä.

Kyllä me nyt ollaan sotkettu itsemme sellaiseen soppaan, että pikkuisen ahdistaa. Toisaalta just nyt kaikki on taas hyvin - tytöt nukkuvat tyytyväisinä. Mä ja Mies sen sijaan ollaan väsyneitä, lisäksi me pelkäämme, että tämä n. 1,5 vuoden aktiivinen työ remmiräyhän poiskitkemiseksi valuu nyt pois ja edessämme on vastaava taistelu kahden koiran kanssa.