P9301649-normal.jpg

Facebookista olen huomannut, että tänään vietetään eläintenpäivää. Joten toivotan mitä mukavinta sellaista kaikille karvakkaille ja vähemmän karvaisille.

Meille kuuluu hyvää. Muumi on edelleen tosi mainio perheenjäsen, ei pidä itsestään meteliä ja on aina valmis kaikenlaiseen. Tai no, veteenhän se ei tule, mutta muuten. Tuhoja se on toisinaan tehnyt edelleen. Ei onneksi mitään järisyttävän isoa tai rakenteisiin puuttuvaa, viime viikolla se rikkoi tehosekoittimen kannun ja tällä viikolla tehosekoitin oli kiskottu lattialle. Veikkaan sitä vahingoksi, koska tehosekoitin oli puhdas. Varmaan Muumi oli nuohonnut pöydällä olevia asioita ja tiputtanut sen sitten siinä tohinassa.

Manaa on järisyttävän kova ikävä, mutta on sen poissaoloon jo jotenkin tottunut. Kyynel tulee silmään aika usein sitä miettiessä, mutta toisaalta siitä pystyy jo puhumaan itkemättä. Elämä jatkuu. Jotenkin musta tuntuu, että uuteen saksanpaimenkoiraan en ole koskaan valmis, koska Mana oli meidän perheen sakemanni ja nyt se on mennyt. Toisaalta, en kyllä taida olla mihinkään uuteen koiraan valmis varmaan koskaan. Tai ainakaan pitkään aikaan. Jotenkin ei riitä energia kunnon koulutustyöhön. Joten Muumi olkoot meidän karva-ainokainen.