Tuntuu ihan hassulta kirjoitella mukavista asioista tänne, kun vielä hetki sitten kaikki oli niin synkkää. Meillä on mennyt nyt siis jo kohta 1,5 viikkoa oikein hienosti – ainoastaan kerran on ollut jätökset sisällä. Tai no, eilen oli vähän virtsaakin, mutta se oli ehkä innostuspissa jommalta kummalta kun tultiin kotiin (näytti niin tuoreelta). Mitään ei ole hajotettu, paitsi eilen olivat hakeneet (matalan) halkopinon päältä kaksi tyhjää maitotölkkiä ja silpunneet ne. Tosi pientä siis, ei oikeastaan yhtään mitään :D

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutenkin menee tosi kivasti: Manan kanssa olen päässyt nyt kaikkien koirien ohi ilman haukkukonserttia, eilen jopa kapealla jalkakäytävällä (aivan uskomatonta, koska oli vielä pimeää!). Lisäksi saan nykyään leikattua molempien kynnet ilman mitään ongelmia, vaikka aluksi Muumi yritti lähteä karkuun. Nyt se istuu nätisti paikoillaan ja antaa käsitellä ilman mitään ongelmia. Samoin hampaat, korvat ja ihan kaiken voi tutkia ilman pakoilua. Mahtavaa <3 Tytöt tulevat mainiosti toimeen keskenään ja Manakin on rauhoittunut selvästi rasittavissa leikkiinkutsuyrityksissään, nykyään ne syövätkin samassa huoneessa ilman ongelmia.

Eilen illalla pihalla nappuloita etsiessään koirakoita kulki talomme ohi ja Muumi meni haukkumaan niille. Kielsin ja kutsuin luokse – suureksi hämmennyksekseni se tuli saman tien, vaikka edellisellä kerralla piti mennä hakemaan se pois. Ihmeissäni olin myös siitä, ettei Mana lähtenyt mukaan räyhäämään vaan jatkoi etsimistä. Molemmilla kun on näemmä tuo vartiointivietti vähän herkässä, mutta silti mahdollisesti hallittavissa. Jee.

Tyttölöiset kuuntelevat nyt kotona YleX:ää (se tuntuu toimivan paremmin kuin joku slovarikanava) ja toivottavasti ovat kunnolla. Jotenkin just nyt ei jännitä kotiinpaluu, kun kaikki on mennyt niin hienosti. Toivottavasti sama jatkuu loputtomasti, niin saan jatkossakin viettää päivät naama leveässä virneessä tuntemattomillekin hymyillen.