Pidän lupaukseni, eli kun tulee jotakuinkin järkevä kommentti, tulee myös kuulumisia. :) Meillä menee hienosti, koirat ovat parantuneet leikkauksista tosi hyvin ja ovat jopa parempia kuin uudet (jos näin vaan voi sanoa, ja hei, mähän voin). Manasta on tullut astetta leppoisampi ja se sietää huomattavasti paremmin Muumin häsläämistäkin. Ainoastaan yksi pieni rähinä on ollut leikkauksen jälkeen ja sekin vasta viime viikolla. Olin päästämässä likkoja ulos, kun Muumi otti kunnon raviaskeleet ja onnistui siinä säätäessään tönäisemään Manaa. Meidän draamakuningatar tietysti hermostui aiheesta ja hetken näytti siltä, että tulee kunnon tappelu. Ihme kyllä, mun kielto sai tilanteen rauhoittumaan. Jos olisin mennyt koskemaan ja erottamaan tyttöjä, sitten varmasti olisivat vähän hampaita heilautelleet toisiaan kohtaan, mutta nyt verbaalinen toiminta onneksi riitti eikä tullut rei'än reikää kumpaankaan.

Se on kyllä ollut yllättävää, kuinka paljon enemmän Mana on kiinnostunut hellyydestä ja rapsutuksista nykyään. On se tietty vieläkin sellainen vauhtiveikko ja toiminnan ystävä, mutta ihme kyllä viihtyy myös lähellä. Oikein heittäytyy eteen rapsuteltavaksi nykyään, oho! Muumi on oma itsensä tuossa asiassa, eli rakastaa läheisyyttä enemmän kuin mitään (kyllä, jopa enemmän kuin ruokaa). Heti leikkauksen jälkeen vähän pelkäsin, tuliko siitä nyt remmiräyhä, mutta onneksi se on sittemmin jäänyt. Pihaa tyttö kyllä puolustaa erittäin tarmokkaasti, vaikkakin aina vähän nurkan takaa.

Kaikki aina sanovat, että OHO, onpas Muumi laihtunut. Niidenhän pitäisi pikemminkin lihoa helposti leikkauksen jälkeen, ei suinkaan laihtua. Olen jopa lisännyt tytön ruoka-annosta ja silti likka on aikamoinen laiheliini. Tai siis ihan sopiva, mutta on se ollut pulskemmassakin kunnossa. Tietty karvanlähtöaikakin tekee paljon: kun vanhat karvat tippuvat ja tilalle jää sileitä "pentukarvoja"; vaikuttaa tyttö tietty inan verran pienemmältä. Tiedä sitten, onko se koko totuus. Ehkä Muumilla on joku lapamato... Hehe :O

Vauvankin kanssa tytöt pärjäävät tositositosi hyvin. Lenkit hoituvat hienosti vaunun vierellä kulkien, lelut saavat olla rauhassa (jopa Ikean pehmeä jalkapallo enimmäkseen, vaikkakin pallohullumme Mana on pari kertaa koittanut, oiskos se sittenkin sen). Me Isännän kanssa yritämme pitää huolen, ettei tule mitään ikäviä tilanteita. Yritämme opettaa mm. ettei koiraa saa repiä karvoista, nukkuvan koiran pitää antaa olla rauhassa, syövää koiraa ei lähestytä... Vielä oppi ei ole oikein mennyt perille, mutta jos me kerran kaksi (lähes) täyspäistä koiraakin ollaan saatu kasvatettua, niin eiköhän lapsenkin kanssa onnistuta. Sopii toivoa ainakin <3

Jos haluatte taas tilannepäivitystä tulevaisuudessa, niin kommentteja tulemaan. Kiiiiiitos.