Taas elettiin koiranomistajan huippuhetkiä. Tai Isäntä sai kunnian kokea ne. Eilen hänen tultuaan töistä oli vastassa ripulilammikko keittiön lattialla. Se johtui toissapäivänä annetuista luista. Ja kun hän vei neitoset tien varteen tarpeilleen, tuli vastaan peräti kolme koiraa. Niistä kaksi on semmoisia, joille Mana haukkuu lähes aina, siis vaikkei Muumia olisi mukana. Ja kun Muumi on mukana, sehän haukkuu ihan kaikkea oravista lähtien. Jotenka pyllylleen meni. Samaan aikaan meitsi on kuntoilemassa ja rentoutumassa saunassa, autuaan tietämättömänä Isännän ja koirien iloisista yhteisistä hetkistä.

Tänään aamulenkillä Mana möykkäsi sille samalle pystykorvalle, jolle se aina jostain syystä haukkuu. Päästiin kyllä ihan kohdalle sitä ennen ja lisäksi tyttö kyllä vaimeni kun käskin. Onneksi vastaan tuli myöhemmin myös toinen koira, jonka ohi päästiin ilman mitään ongelmia. Menestys on siis pikkuisen vaihtelevaa.

Jääkausi jatkuu edelleen. Pirun vaikeaahan se on mulle ja Isännälle, kun nuo hurtat ovat hirmusuloisia enimmäkseen. Mutta pakko se on kaikenmoisia sirkustemppuja kokeilla, jotta saadaan teroitettua heidän mieliin, että me täällä määrätään. Parempi korjata pienetkin ongelmat ennen kuin ne kehittyvät isoimmiksi.

Viikonloppuna ajateltiin chillata, grillata, rakentaa ajoporttia ja nukkua. Niin ja saas nähdä, vaikka jonnekin leffaankin eksyttäisiin. Turun Sanomien kestotilaajina saataisiin kaksi lippua Myrsky-leffaan yhden hinnalla, joten se olisi yksi vaihtoehto. Ainoa vaan, että se on KOKO perheen leffa ja mua ärsyttää se televisiomainos. Mutta toisaalta siinä on koiria ja suomalaista leffatuotantoa pitää kuitenkin periaatteesta tukea…