Kun mittari näyttää -30, jäävät tämän perheen ulkoilut aika vähille. Tiedä sitten, jos olisi jotain kokotoppapukuja koirillekin, niin voisi harkita. Muumi alkaa hyppiä kolmella tassulla jo kotitien päässä, Mana yleensä yrittää kiskoa meitä eteenpäin apinan (tai tässä tapauksessa saksanpaimenkoiran) raivolla. Ei millään malttaisi kulkea nätisti, kun on niin hemmetin kylmä. Saatiin myös koko porukka Manaa lukuunottamatta jonkinsortin mahatauti, ekaks aloitti Ässä, sen jälkeen Muumi ja lopulta mä ja Isäntä tyhjennettiin vatsan sisältöä kaaressa. Nättiä, eikös? Onneksi Isäntä huomasi Muumin laattaamisen ennen tuotosta ja ehti päästää murusen ulos. Onneksi ei asuta kerrostalossa, eivät ehkä katsoisi moista käytöstä lämmöllä. ;)

Olen kyllä hurjan tyytyväinen edelleen päätökseemme leikkauttaa koirat. Se on tehnyt vain pelkästään hyvää meidän hurtille. Edes turkit eivät menneet piloille, vaikka siitäkin varoiteltiin. Tosin nämä kun eivät ole mitään näyttelykoiria, niin eipä sillä niin väliä. Mutta onhan se mukavaa, että turkit ovat pehmoiset ja ihanat. Muumin karva on paikoitellen kuin pennulla edelleen. Mana on vähän karkeampikarvainen ollut aina, nyt pakkasten tultua karvankasvu on ihan räjähtänyt käsiin ja likalla on kunnon "pumpulit" mm. reisissä ja tassuissa.

Vielä kun keksisi jonkun keinon Manan vartiovietin hallitsemiseen, niin ois ihanaa. Nimittäin Mana päivystää ulkona ohikulkijoita ja räyhää, tosin pääasiassa vain koirien ulkoiluttajille. Siksipä ei heitä oikein pitkiä aikoja pidetä pihalla kahdestaan, kun ei itse pääse taaperon kanssa nopeasti sinne komentamaan. Muumi räyhää yleensä vain portista sisään tulevia, vaikka olisivat tuttujakin ;) Hetken siinä möykättyään tajuaa, että "aijoo, mähän tunnen nää tyypit".

Olen kyllä melkein ylpeä siitä duunista, mitä olen tehnyt hurttien kanssa vieraiden vastaanottamisen suhteen sisällä. Nimittäin ennen nuo räyhäsivät, sähläsivät jaloissa, meinasivat kaataa kaikki vieraat yms. Eli ihan hirveä hirmumyrsky joka kerta. Olen tässä noin kuukauden päivät treenannut koirien kanssa siten, että istuvat vastaanottamassa vieraat. Ajattelin aloittaessani, että se on ihan mahdoton homma opettaa, mutta ihmeen hyvin tuntuu oppi menneen perille. Jopa Ässän 1-vuotiskemuissa olivat ihan häikäisevän nätisti, eikä vieraaksi saapunut lievästi koirapelkoinen tyttökään ollut moksiskaan. Mun siskosta tykkäävät niin hurjasti, että Mana ei hänen tullessaan oikein malttaisi istua vaan saattaa mennä esim. makaamaan ja vinkukiljuu siellä. Uskon, että tuostakin päästään vielä tulevaisuudessa. Tosin mun sisko asuu tuolla maailmalla ja häntä näkee sen verran harvoin, ettei treeniä tule kovin usein. Mut jokusen kerran vuodessa kuitenkin.

Loppuun vielä kynsienleikkauskuva ennen huippupakkasia.