Sawyer otti perheensä kanssa dalmatialaisen hieman Manan meille muuttamisen jälkeen. Sulo on tuon soman pilkullisen kaverin nimi. Aina välillä kohdattiin lenkillä ja juteltiin - ehdotinpa myös, että Sawyer toisi Sulon joskus pihallemme leikkimään Manan kanssa. Kohteliaasti hän kyllä lupasi, muttei kertaakaan uskaltanut. Sawyer ilmeisesti pelkäsi, ettei saisi Suloa enää kiinni päästettyään sen kerran irti tai sitten hän piti Manan leikkejä turhan vauhdikkaina. Onhan sekin mahdollista, ettei hän vain tohdinnut ja kuvitteli kutsun olleen merkityksetöntä small talkia.
Tänään Sawyer uskalsi vihdoin tuoda Sulon pihallemme leikkimään. Tai oikeammin hetkeksi hoitoon, sillä Sulo ei voinut olla juuri silloin kotona. Syynä leikkituokioon oli Sawyerin ja hänen perheensä muutto Halikkoon.
Niin se vaan on, että tutustuimme parhaiten naapureihimme ja heidän koiraansa heidän muuttopäivänään. Ja omituista mutta totta - Sawyeria ja Suloa tulee ikävä! On ollut niin mukava jutella Sulon tekemisistä ja nähdä aina välillä pihalla ollessani, kuinka heillä sujuu elo lähes samanikäisen koiran kanssa.
Loppuun vielä vinkki: Sawyerin paritalo on vielä myymättä. Kaupan päälle ostajat saavat tosi mukavat naapurit - lenkillekin lähdemme mielellämme :D
Eivät ne silti ihan kauheasti keskenään leikkineet: Sulo kyllä yritti kovasti, mutta Mana oli sellaiseen touhuun ihan liian arvokkaalla ja kantavalla päällä. Kuvassa myös rakas sulhoni, joka varmasti arvostaa sitä, että pääsi jälleen nettiin. Pus! ;)
Kyllähän ne sentään vähän pääsivät vauhtiinkin:
http://s42.photobucket.com/albums/e307/spkmana/?action=view¤t=manajasulopihalla.flv
Kommentit