<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Otsikon voisi kuvitella viittaavan johonkin ihan muuhun, mutta minäpäs kirjoitankin Muumista ja Manasta (yllätys, yllätys). On nimittäin taas juhlan paikka, sillä tytöt olivat pärjänneet eilenkin tekemättä mitään pahaa :D Olo on niin iloinen, että tekisi mieli tempaista musiikki täysille, kiivetä pöydille joraamaan ja pussata jokaista vastaantulijaa poskelle. Muumilla on niin mahtava luonne ja tytöt tulevat hienosti toimeen keskenään, että olisi niin upeaa, jos uusi tulokaskin alkaisi pärjätä työpäivien ajan.

 

Tänään aamulenkillä tosin kiukustuin, kun jostain omakotitalon pihasta karkasi tielle belgianpaimenkoira. Meillä on mennyt kaikki ohitukset Manan kanssa nyt tosi hienosti ja sitten tulee eteen tuollainen mahdoton tilanne, jossa joku tuntematon koira iskeytyy eteen eikä sen omistajaa näy missään. Mana alkoi räyhätä ja mä yritin häätää tunkeilijaa pois. Hetken siinä möykättyämme avautui omakotitalon ovi ja koira kutsuttiin sisälle (jonne se hetken kuluttua sitten lähtikin). Ja mä olin ihan että WTF, miten joku voi päästää koiraansa aitaamattomalle pihalle yksinään ja mennä sitten rauhassa sisälle vetämään aamukahvia naamaan? Ihan käsittämätöntä, että tuollaisia palikkaihmisiä löytyy.