Otsikosta voittekin varmaan päätellä, ettei eilinen agility tosiaan ollut menestys. Mana oli alussa jopa levottomampi kuin yleensä, enkä saanut sitä kiinnostumaan minusta tarpeeksi. Niinpä sitten rataa suorittaessamme se hyökkäsi kentän toisella puolella leikkineen pikkukoiran kimppuun. Ärsykkeenä toimi ilmeisesti lentävä lelu, jonka perään Mana lähti. Se pikkukoira ei alistunutkaan, vaan hyökkäsi irvistellen takasin ja sittenpä olikin kunnon soppa keitetty. Eivät ne toisiaan onneksi kunnolla purreet, mutta se näytti todella pelottavalta eikä Mana totellut mua kiihtyneenä ollenkaan. Kun saimme koirat erilleen, vein Manan saman tien autoon ja kävin pyytämässä sen toisen koiran omistajalta anteeksi. Onneksi kumpaankaan ei tullut vahinkoja – tutkimme molemmat sen pikkukoirankin tarkasti – , mutta kyllä se silti pelästytti. Jopa niin paljon, että nyt vakavissani harkitsen, voimmeko me enää jatkaa treenaamista. Vielä en tiedä, en yhtään. Tahtoisin kyllä, mutta eihän siitä mitään tule, jos koira ei pysy hanskassa. Joskus aiemminkin Mana on lähtenyt lelun perään, mutta tullut heti käskettyäni takaisin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Yritin tuon rähinäkohtauksen jälkeen myöhemmin vielä suorittaa Manan kanssa esteitä, mutta se meni jo sivulletulokäskystä ihan ylikierroksille. Kotimatka autossa ja loppuilta kotona Siipan sylissä kuluikin sitten itkua tuhertaen. Harmittaa, kun Mana kiihtyy jossain sekunnissa niin ylikierroksille, että yksinkertaisetkin käskyt kaikuvat kuuroille korville. Jotenkin tuntuu, että Manalla on joku mörköikä taas. Viikonloppuna se esim. pelästyi Siipan mummon sohvalla olleita pehmoleluja (!!!) eikä uskaltanut tulla Siipan vanhempien vintinrappusista alas (vinkui vain ylhäällä).

 

Ensi keskiviikkoon mennessä pitää päättää, uskallanko vielä mennä treenaamaan agilityä. Ohjaaja kyllä kannusti vaan yrittämään, kun Mana on niin vauhdikas, että siitä tulisi varmaan todellinen agilitytykki. Mutten mä halua aiheuttaa sydämentykytyksiä toisille treenaajille. Onneksi seuraavaan mahdolliseen treenikertaan on nyt sentään jokunen päivä vielä aikaa.

 

Eilisen työpäivän ajan tytöt olivat olleet kotona tekemättä yhtään mitään vahinkoa, jes! Ei ollut edes tavaroita otettu pöydiltä. Videolla näkyy, että ne vain nukkuvat ja pikkuisen vaihtavat asentoa. Näkyy siinä tosin myös sekin, että Siipan ajaessa pihaan Muumi nostaa etutassunsa sulavasti keittiötasolle. Suljin nyt sitten verhot, joten tuskin jaksaa kovin monena päivänä niin enää tehdä, kun ei kerran näe mitään.

 

Aamulenkki Muumin kanssa sujui myös tosi kivasti, rauhallisesti löntystellessä ja pysähdellessä kaikkien mielenkiintoisten hajujen kohdalla. Vahvistin taas kontaktia makkaran avulla ja se alkaa jo toimia kivasti. Alussa Muumi ei ollut lenkeillä yhtään kiinnostunut ihmisestä hihnan päässä, mutta nyt se hakee jo omatoimisesti katsekontaktia.