Kuvittelin, että ne pinkit antibiootit olivat vaikeita antaa. Mutta ei, olen kohdannut vieläkin suuremman vastuksen – valkoiset antibiootit. Jos sellaisen piilottaa nakkiin, tapahtuu jokin kolmesta: 1) Mana ei ota nakkia ollenkaan suuhunsa, 2) Tungen nakin suuhun väkisin ja Mana ei suostu nielaisemaan – se vain sylkäisee nakin antibiootteineen ulos, 3) Mana pyörittelee suussaan nakkia, kunnes saa irrotettua antibiootin siitä ja sylkäisee vain sen ulos. Ihan oikeasti taisto on melkoinen ja tyttö ihan mahdoton. Kokeilin myös sen liuottamista nesteeseen ja yritin kipata sen Manan suuhun – seurauksena järkyttävä taisto, pari vahinkohaavaa kädessä ja erittäin epäluuloinen koira. AAAARGH!

Se eläinlääkärin määräämä salva ei sovi, sillä luin sen pakkausselosteen. Siinä lukee erittäin selvästi, ettei se sovi tiineille nartuille. Ja minä kun erittäin paljon painotin eläinlääkärille sitä, että _kaikkien_ lääkkeiden tulee sopia myös kantaville koirille. Okei, en tiedä vielä, onko Mana oikeasti kantava – uskoisin kuitenkin niin. En siis laita sitä rasvaa, vaan hoidan pattia noilla ”taistelubiooteilla” ja Betadinella. Toivottavasti se hoituu niillä ja harmi, etten voi käyttää sitä salvaa. Tyhmää myös, että elukkalekuri määräsi vääränlaista lääkettä.

Enää neljätoista päivää antibioottisirkusta.