Mana oli eilen pahalla päällä pitkästä aikaa. Se isotteli Muumille koko illan - pörhisteli karvojensa kanssa ja murisi, jos toinen tuli liian lähelle. Veikkaan, että se johtui nahkaluusta, jota neiti ei jaksanut kokonaan syödä. Olisi pitänyt ottaa se pois, mutta enpäs tajunnut. Illalla tilanne sitten purkautui ja Mana alkoi rähistä Muumille ja mun piti mennä väliin. Siinä vaiheessa ne molemmat olivat jo upottaneet hampaat toisiinsa keittiön pöydän alla. Sain jotenkin ne revittyä irti, mutta Mana oli ihan raivoissaan. Pidin siitä kiinni pitkään, en puhunut sanaakaan, mutta rauhoitin tilanteen. Tuon jälkeen otin luun pois ja kaikki vaikutti olevan ihan OK.

Mutta aamulla ihmettelin, miksei Mana tule makkariin morjestamaan hyvät huomenet. Löysin sen makaamasta eteisestä surkean näköisenä. Sen tassu oli ihan turvonnut eikä neiti pystynyt kävelemään kunnolla. Se ei varannut painoa tassulle ollenkaan. Lähetin heti tekstarin pomolle, että tämä tyttö tulee tänään töihin vähän myöhemmin. Sen jälkeen piti hermoilla tunti, kunnes eläinlääkärin ajanvaraus avautui.

Elukkalääkäriin päästiin vähän aamukasin jälkeen. Lekuri sheivasi tassusta karvat pois ja huomasi, että siellä on yksi hampaanjälki. Tassu oli sitten tulehtunut ja selvästi tosi kipeä. Mana sai särkylääkkeitä ja antibiootteja, lisäksi sitä haavaa pitää puhdistaa laimennetulla Betadinella. Tyttö käyttäytyi todella hyvin lääkärissä. Oikea unelma. Eikä se edes haukkunut, vaikka siellä oli paljon muita koiria ja kissoja. Taisi sattua sen verran, ettei se jaksanut välittää niistä.

Harmittaa, että hurttien piti ottaa yhteen. Pärjättiin jo niin pitkään ilman konflikteja. Joku sitä nyt vaan nyppi ja piti häiriköidä Muumia. Onneksi tuollaiset päivät on harvassa. Ja kiva, että sain sen lekurin heti. Nyt vaan pitää toivoa, että mömmöt toimii ja jalka tulee pian terveeksi. Saatiin lenkityskieltokin viikonloppuun, oho.