Tänään oli ekaa kertaa mun huuto.netistä ostamani 10-metriset liinat käytössä, kun kävin tyttöjen kanssa ulkoilemassa lähipellolla. Pidin liinoista kiinni, sillä arvelin, ettei niistä muuten ole samanlaista hyötyä (ja niin tekemällä noudatin myös lakia, sillä nythän ei saa koiria pitää irti ennen kuin vasta elokuun jälkeen). Onneksi ote oli tiukka, sillä eikös taas jänis pompannut yllättäen jostain meidän edestä ja lähtenyt hullua ravia lähimetsää kohti. Ehdin siinä ajatella, että ONNEKSI on ne liinat, sillä koirathan lähtivät kuin ammutut aseet jäniksen perään. Mutta siinä vaiheessa, kun ne olivat keränneet 10 metriä vauhtia, tiesin jo varautua ikävään nyppäykseen - hyvä ettei selkäranka katkennut ja mä lentänyt ojaan. Tytöt eivät kuunnelleet kieltoa, vaan juoksivat minkä kintuistaan pääsivät. Mä vaan puristin tiukasti liinoja käsien ympärillä ja sain joitain kymmeniä senttejä ennen ojaa taas tasapainon kuntoon. Vähän tuli selkä kipeäksi siitä nyppäyksestä, mutta eivätpähän koirat päässeet jänön perään. Eli jatkossakin meillä ulkoillaan pelloilla tytöt piiiiitkissä remmeissä, kun eivät ne näemmä muuten usko.

Pihalla nautiskelin lenkin jälkeen hetken auringosta ja piilottelin tytöille veriplätyn palasia ympäri pihaa. Nyt missit ovatkin harvinaisen uneliaan oloisia jälleen ja mä tunnen taas olevani hyvä omistaja noille pikkuisille.