Keskikesän karkelot vietettiin Pälkäneellä kaverin jo edesmenneen mummon kodissa, jossa puitteet olivat ihan loistavat: takapihalla järvi, sauna ja mulle, sulholle + Manalle ikioma pikku mökki. Siellä me sitten tuhistiin heti kun maltettiin (sulho tuli molempina öinä nukkumaan vasta joskus kuuden aikoihin aamulla, mä ja Mana mentiin siinä kahden aikaan).

Mana oli suunnilleen koko viikonlopun vapaana, sillä pihalla lääniä riitti ja naapurissa ei ollut koiria. Hienosti se kyllä tottelikin, tosin pari kertaa aiheutti sydämentykytyksiä hilpaistessaan hetkeksi jonnekin silmänkantamattomiin. Useimmiten Mana tosin oli jossain ihan lähellä, enkä vain ensisilmäyksellä huomannut sitä.

Mana tosin aiheutti pientä huolta, sillä ruoka ei vieläkään oikein maistu. Se saattaa närppiä vähän, mutta loput jäävät koskematta eivätkä mitkään sirkustemputkaan saa sitä syömään. Ehkä se on helle tai ehkä ympärillä oli viikonloppuna jatkuvasti liikaa seurattavaa. Nyt se nukkuu rättiväsyneenä, mutta yritän ruokkia sen kun se herää. Ei se ole vielä laihtunut, muttei kyllä ole kauheasti kasvanutkaan: juuri nyt se ei näytä ollenkaan tiineeltä. Mutta kyllä se on, vaikkei mikään tankki olekaan.

 

683852.jpg

Tätä palloa Manalle nakeltiin kokoajan: ehkä se siksi onkin nyt viikonlopun jälkeen TOSI väsynyt. Pääsipä Mana jälleen myös uimaan ja ylälauteille saunomaankin, eli tekemistä riitti kyllä. :)