Vuosi vaihtui hauskasti. Olimme ystävien tupareissa koko porukka. Pelkäsin etukäteen, että:
a) Koirat naarmuttavat vastavalmistuneen parketin piloille
b) Koirat pelkäävät paukkuja hurjasti

Ilokseni voin todeta, ettei parketti sentään piloille mennyt, vaikka jokunen jälki saattoikin jäädä (?). Ja etteivät tytöt ihan kauheasti paukkujakaan pelänneet. Ainakaan sisällä. Kun kävin pissattamassa neitoset, meni touhu aika sähläämiseksi ja Muumin mielestä "keskellä sotaa" oli ihan kamalaa. Sisällä rauhoittui, kun musiikki soi ja oli muuta seurattavaa. Eivät raketit missään nimessä mieluisia ole, muttei tänä vuonna sentään jouduttu todistamaan vastaavaa panikointia kuin viime vuonna. Muumi oli silloin ihan sekaisin, raukka.

Eilen olin Manan kanssa etsimässä Kaarinassa uutena vuotena karannutta 12-viikkoista belgianpaimenkoirapentua. Koluttiin ojia, vaelleltiin pelloilla, kurkittiin koloihin. Useampi tunti siinä vierähti, mutten nähnyt jälkeäkään. ONNEKSI joku muu oli löytänyt pennun kyyhöttämästä ladon takaa ja tyttö pääsi kotiin. Jos olisi vielä yhdeksikään yöksi jäänyt ulos, ei varmaan olisi selvinnyt. Nytkin kun pakkasta on viitisentoista astetta.

Toivoisin, että ihmisten raketit olisivat jo loppuneet ja kaikki paukkuarat koirat voisivat palata arkielämään. Vielä eilen illalla Littoisissa ainakin paukkui.

Mitä mukavinta alkanutta vuotta minulta, Isännältä ja karvanaamoiltamme. <3