Tänään se ehkä selviää, sillä Manan kasvattaja tulee kylään. Hän on jo niin monet pentueet saattanut maailmalle, että pystyy toteamaan sen jo nyt. Jännää on! Toisaaltahan on hienoa, jos (kun) Mana on kantava, mutta toisaalta se tarkoittaa pitkää erossaolojaksoa. Niisk.

Muutin Manan ruokailun nyt kahteen kertaan päivässä, jotta mahdollisilla pikkuisilla ei tule ahdasta (mahahan kun voi painaa kohtua ikävästi). Kasvattaja lupasi myös tuoda tänään ruokaa, joka sopii kantaville nartuille.

Eilen käytiin koko porukka - eli sulho, Mana ja mä - lyhyellä juoksulenkillä yhdessä. Mun kunto on ihan kiistatta huonoin ja pelkäsinkin kokoajan, että sulho hermostuu jatkuvaan pysähtelyyn. Toisaalta, ehkä mun kunto tästä paranee ja sulho tiesi kyllä jo lähtiessään, ettei meitsin kunto vielä ole mitenkään huippu.

Raportoin kyllä sitten, onko pikkusia tulossa vai saako Mana miestä seuraavista juoksuista.