Viikonloppu meni treenatessa yksinoloa Muumin kanssa. Omituista on, että harjoituksissa se käyttäytyy kuin unelma, mutta 4.10. kuvatussa vakoilupätkässä hätääntyy ja alkaa tuhota häkkiä sekä kuonoaan sitten siinä samalla jo ensimmäisen kuuden minuutin jälkeen. Tuon jälkeen olemme tosin treenanneet ahkerasti. Jätin tänäänkin kameran nauhoittamaan tyttöjen touhuja, joten illalla selviää, olemmeko edistyneet.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Harjoitukset olemme tehneet kuin olisimme lähteneet töihin, eli vaatteet, kengät yms ovat kaikki ihan samalla tavalla kuin duuniin lähtiessämme. Olemme jopa tehneet monesti niin, että toinen meistä lähtee autolla pihasta ja toinen jää väijymään jonnekin kuuloetäisyydelle. Kellonaika on tosin ollut vähän eri: lauantaina ja sunnuntaina ei herätty klo 6:30 treenaamaan. ;) Kokeilemme kyllä sitäkin, jos tekniikkamme ei toimi.

Mana pääsi eilen Siipan kanssa juoksulenkille Littoisten järven ympäri, minä sen sijaan tallustelin Muumin kanssa vähän rauhallisempaan vauhtiin. Kuuntelin soittimesta Macy Grayn uusinta cd:tä ja fiilis oli kiva. Nautin siinä samalla myös Muumin rauhallisesta hihnakäyttäytymisestä – se kun ei enää juuri yritä vetää. Tosin toisiin koiriin reagoi nostamalla karvat pystyyn, muttei onneksi hauku tai vedä niitä kohti.

Rauhoittavia lääkkeitä meillä ei vielä ole. Ajattelin kuitenkin käydä mahdollisesti hakemassa ne koulutuksen tueksi, jotta pääsemme mahdollisimman hyviin tuloksiin. Se torstaina kuvattu video oli niin pahan näköistä katsottavaa, että todellakin haluamme "parantaa Muumin". En halua, että se kärsii arkisin ollessamme töissä.