Tytär, vuosi ja 2 kk, toi tänään mulle syliin ensin takkinsa, sitten housut, hanskat ja pipon. Kun pyysin kenkiä, nekin hän kävi jostain hakemassa. Jotenka ei muuta kuin ulkovaatteita päälle ja pihalle, vaikka aikomus oli lähteä lenkille vähän myöhemmin. Hurtathan siinä vallan innostuivat ja itsekin olin ihan fiiliksissä, kun oli jotenkin niin nätti ilmakin ja kaikkea. Noh, päästiin tuohon meidän portille asti, kun tuo Räyhäämys Maksimuksemme (Mana) nosti päätään ja päätti möykätä ohikulkevalle koirakolle ihan kunnon volyymilla. Mua alkoi kiukuttaa niin paljon, että käänsin vaunut toiseen suuntaan. Jos olisin siinä kiukun tilassa lähtenyt lenkille, olisi se mitä luultavammin mennyt täysin penkin alle. Koirahan vaistoaa remmin toisessa päässä olevan mielentilat aika hienosti ja jos kihisee kiukusta jo alkumetreillä, ei se voi tietää hyvää. Onneksi Isäntä pelasti tilanteen ja lähti ulkoilemaan pesueen kanssa tultuaan töistä. Ihan hieman mua on alkanut kypsyttämään hurttien lenkkeilytys, kun se on viime aikoina kaatunut aikalailla pelkästään mun niskaan. Tosin eipä siinä mitään sinänsä, kun yleensä käyttäytyvät hienosti. Tällaisina päivinä vaan koko homma tuntuu niin kypsältä: räyhäämistä en nimittäin siedä ollenkaan. Onneksi siitä ollaan päästy lähes täysin eroon, mitä nyt yllättävissä tilanteissa saattavat kyllä edelleen möykätä herkästi.

Muumista on kuoriutunut näin kurakeleillä dalmatialainen, kun ei tuo tökötti lähde siitä edes suihkussa! Kura muistuttaa koostumukseltaan tervattua liisteriä ja valkoinen turkki imaisee sitä oikein kunnolla aina. Viimeksi lenkille laitoinkin hurtille kurapuvut, mutta aiemmin en ole muistanut. Saas nähdä, tuleeko tytöstä valkoinen lähiaikoina. Ehkä pitää odottaa seuraavaa karvanlähtöaikaa ;) Manasta ei onneksi mustat täplät näy. Kohta tosin voi alkaa näkyäkin: "esikoisemme" kun on alkanut harmaantua! Näyttää jo ihan vanhalta rouvalta, vaikka käytös on toisinaan kuin alle vuoden ikäisellä pennulla.

Heidille mojova kiitos kommentista, tattista vaan! Mahtavaa, että löysit tänne ja vielä jätit puumerkinkin. Kiva kuulla, että meidän perheen tapahtumat kiinnostaa :)