Olipas lenkki. Pihalta lähtiessä Mana meinasi tukehtua maasta nappaamaansa keppiin, josta se oli saanut palan poikittain kurkkuunsa. Otin sen pois, onneksi tyttö ei vastustellut ja pihavalomme auttoi näkemään. Hetki siitä eteenpäin vastaan tuli koira, jonka ohi olimme menossa ihan täydellisesti, ilman vetoa ja räyhää. Mutta just kun päästiin kohdalle, koiraa taluttanut nainen kehuikin Manan vilkkupantaa ja kyseli ostopaikkaa sun muuta. Siitäpä Mana riehaantui ja alkoi räyhätä ihan täysillä, en saanut sitä hiljenemään kuin pariksi sekunniksi kerrallaan. Äsh. Ja kun olimme jo palaamassa kotiin, seisoi pellon laidalla kaksi jänistä, joista Mana tietysti kiinnostui. Noh, totteli kyllä nimeään ja päästiin jatkamaan matkaa ilman mitään rimpuilua tai peräänlähtöyrityksiä.

Kun lähdin töihin, annoin tytöille raa’alla jauhelihalla täytetyt Kongit pakkasesta. Sellaiset ne saivat eilenkin, eivätkä tytöt olleet tehneet pahoja ollenkaan. Joten kokeilen, josko sama toistuisi tänäänkin. Jauhelihasta niiden mahatkaan eivät ole ainakaan toistaiseksi menneet sekaisin, joten annan sitä mieluummin kuin raakoja luita.

Isäntä oli eilen mun ollessa jumppaamassa aktivoinut koiria, eli antanut niiden etsiä juustoraastetta pihalta. Sitä ennen hän oli käynyt ostamassa mulle vaaleanpunaisen tulppaanikimpun – mikä ihana mies <3