Tein eilen aurinkoisen ilman fanina koirien kanssa ylimääräisen lenkin. Noo, päästiin kotitien päähän, johon nurkan takaa ilmestyi kultainennoutaja. Sitä taluttanut mummo tarttui hurttaa kaksin käsin kiinni ja pysähtyi tien päähän odottamaan, että päästään ohi. Johtuiko intensiivisestä kyttäyksestä vaiko jostain kuun asennosta ja kiinalaisesta horoskoopista, alkoi Mana räyhätä sille jo kaukaa. Ihan loputonta möykkää, en saanut hiljaiseksi millään. Sitten vielä Muumi otti mallia ja alkoi sekin haukkua. Molemmilla karvat pystyssä kuin liimattuna, hännät viivasuorina taaksepäin. Pysyin kyllä itse rauhallisena enkä alkanut kieltää itsekin räyhäämällä, vaan rauhallisen maltillisesti, niin möykkä loppui kun päästiin koiran kohdalle. Sit vaan jatkettiin eteenpäin kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Teki mieli kiroilla ja kääntyä takaisin, tyylin "ei sit väkisin, prkle". Mutta määrätietoisesti talsin vaan eteenpäin ja loppulenkki meni kuin unelma. Toisista koirista päästiin ohi tosi upeasti, kumpikaan ei haukkunut yhtään. Eivät edes vetäneet toisten koirakoiden suuntaan, olivat vaan kiinnostuneita musta. Ja kun joku tien vieressä penkillä istunut mummo alkoi jutella meille, kävivät tytöt nuuhkaisemassa häntä rauhallisesti ja istuivat sitten odottamaan. Nainen kehui, että voivoi, kun ovat rauhallisia koiria :) (Kertoi se myös, että hänen siskollaan on ripuli, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina).