Isäni otti kuvia, kun hengailimme porukalla kesäisissä tunnelmissa. Mana oli niin hienosti, että sain olla siitä ihan ylpeä: vahtitaipumuksia omaava koirani jätti tällä kertaa vahtimisen suosiolla väliin ja keskittyi makoiluun. Tosin aina välillä piti vähän käydä puhkumassa ulko-ovella. ;)

Eilen Mana ajoikin sitten sulhon lähes hermoromahduksen partaalle, sillä se oli vetänyt aivan silmittömästi uintipaikkaa kohti. Myös vastaantulleet palloilijapojat ja jalkapallokentän ohittaminen tuottivat äärettömiä vaikeuksia pallo"hullulle" koirallemme. Lisäksi kävely oli muutenkin aika välttävää, sillä mukana olivat myös sulhon äiti ja sisko - Mana kun ei oikein osaa käyttäytyä jos lenkittäjiä on useampia. Niinpä mies tulikin sitten lenkiltä rättiväsyneenä ja äksynä takaisin.

Jännittää päivällä oleva eläinlääkäri. Pessimismi myös nostaa päätään ja pelkään, että se patti on joku hurjan vakava asia. Kasvattaja sanoi, että voihan se olla vain pelkkä rasvapatti - jos kuitenkin on jotain vakavampaa, niin sitä ei saa leikata ennen kuin pennut ovat syntyneet. Mutta keskustelen nyt ensin eläinlääkärin kanssa ja alan sitten vasta huolehtia jatkosta.

Muumistakin kuulin vähän uutisia, kun pyysin kasvattajaa rapsuttamaan sitä terveisiksi. Voi ilmeisesti hienosti ja rapsutukset menivät kuulemma perille.