Lenkki kahden koiran kanssa on järkevää, kun koirat käyttäytyvät hyvin ja kulkevat vetämättä hihnassa. Lenkki kahden koiran kanssa ei ole järkevää, kun kumpikin kiskoo vähän mihin sattuu, reagoi vastaantulijoihin ja intoutuu kesken lenkin vähän leikkimäänkin keskenään. Arvaattekin varmaan, että puhun kokemuksesta. Eilen päätin aikaa säästääkseni kokeilla, josko tytöt voisi viedä samaan aikaan lenkille. Lopputuloksena oli kaaos, jonka keskellä en oikein voinut muuta kuin hihitellä yksinäni. Parikin kertaa tytöt onnistuivat kiertämään mun jalat hihnanjakajan ympärille niin, etten päässyt liikkumaan – muuten me vain lähinnä käveltiin jatkuvasti pysähdellen eteenpäin. Mä en nimittäin salli vetämistä, vaikka se sitten tarkoittaisikin pysähtymistä jokaisen askeleen jälkeen. Sain vastaantulijoita osaa ottavia katseita yrittäessäni saada tyttöjen touhuja jotenkin hallintaan. Vastaan tuli tietysti myös rekan kokoinen dobermann-uros, joka murisi meille lupaavasti jo pitkältä. Mana ja Muumi vastasivat siihen nostamalla karvat pystyyn – alkoipa Mana myös lupaavasti puhkua. Eipä auttanut muu kuin meidän mennä ajotien toiselta puolelta ohi. Yllätyksekseni Mana oli hiljaa, vaikka se olikin tavallista kiihtyneempi Muumin takia. Mutta jos olisin yrittänyt dobberin ohi siinä kapealla pyörätiellä, olisi räyhä ollut takuuvarma.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tästä siis opimme, että toistaiseksi noiden kahden yhtäaikainen lenkitys on sula mahdottomuus. Silloin kun ei pysty puuttumaan häiriökäytökseen yhtä tehokkaasti kuin kahdestaan lenkkeillessä.

Tänään tytöille pitää seuraa isältäni lainassa oleva videokamera, jonka viritin mukavasti katonrajaan kuvaamaan. Mua lähinnä kiinnostaa, vaikuttaako Muumi hätääntyneeltä vai tekeekö se tuhotöitä pelkästään pitkästymisen takia. Veikkaan jälkimmäistä, sillä yksinoloharjoitusten aikana Muumi ei ole inahtanutkaan oven taakse jäädessään. Voin olla kyllä väärässäkin, sillä eroahdistushan voi iskeä vaikka vasta puoli tuntiakin yksinjäämisen jälkeen.

Illalla menen Muumin kanssa lenkille, Siippa saa sen sijaan nauttia Manan seurasta. Muumin kanssa teemme hieman lyhyempiä lenkkejä kuin Manan kanssa, etteivät sen kyynäreet rasitu (niissähän kun on muutoksia). Tosin se kyllä vetää sellaisia spurtteja pihalla Manan kanssa, etteivät ne taida ainakaan kipeät olla.