Ahhhhhh, lauantai :) Ei stressiä mistään, ihanaa. Illalla tulee luultavasti ystäviä kylään, sekin on tosi kiva juttu. Saavatpahan koirat jälleen vieraidenvastaanottotreeniä (HUI, mikä sana!). Meille eivät ihan heikkohermoiset uskallakaan tulla kylään, kun murut säätävät siinä ympärillä. Mana osoittaa aina ensin haukkumalla, että portti kävi. Sen jälkeen se menee malttamattomana päivystämään ulko-oven taakse. Jos askeleet eivät ole tutut tai tilanne on jotenkin muuten erikoinen, saattaa Muumi alkaa tässä vaiheessa murista. Kun vieraat sitten lopulta astuvat sisälle, parveilevat molemmat hurtat heidän jaloissaan kuin heikkopäiset. Jos on oikein kivoja tyyppejä, Mana saattaa vinkua suoraa huutoa ja pyrkiä pusuttelemaan. Onneksi hyppimisestä ollaan kuitenkin enimmäkseen päästy eroon. Muumi on tytöistä se rauhallisempi tässäkin tilanteessa. Kun se toteaa vieraat vaarattomiksi, alkaa se kerjätä hellimistä. Hyppimään ei ole onneksi vielä innostunut kuin joskus mulle tai Isännälle meidän tultua töistä.

Äsken kävin molempien tyttöjen kanssa pikalenkillä (kunnon lenkki tehdään sit vähän myöhemmin). Olivat tosi malttamattomia ja hätäisiä, mutta sain ne kuitenkin käyttäytymään suht nätisti. PAITSI sitten, kun takaa tuli joku pariskunta, jonka rouva toivotti ensin hyvät huomenet ja alkoi sitten jutella Manalle. Siitäkös tyttö riemastui ja alkoi möykätä takaisin. Voi kunpa tietäisin sen motiivin siihen ja saisin tuon ärsyttävän tavan loppumaan. Sain jotenkin neidin hiljaiseksi (mm. Riittää-komennolla ja käskemällä sen istumaan), mutta aika työn takana tuokin oli. Se rouva varmaan pelästyi, että olipas hurja sakemanni. Pyyteli vaan anteeksi, kun alkoi jutella. Mä hymyilin ja vastasin, että ei siinä mitään, meidän neidilläkin vaan sattuu olemaan vähän asiaa.

Nyt Mana ja Muumi ovat taas pärjänneet ilman isoa riskiä tappelemisesta. Vähän Mana isottelee vieläkin noilla karvoillaan, muttei onneksi kauheasti. Ohimeneviä kausia lienevät tuollaiset. Tassukin on jo ihan ennallaan, onneksi. Ei siitä tappelusta ole muuta jälkeä, kuin Muumin kuonossa yksi pieni karvaton kohta ja Manan tassussa pieni hampaanjälki, jonka ympäriltä on ajeltu karvat pois. Ja hyvä niin.

Jospa nyt kävisin herättelemässä Isännän ja sitten lähtisin lenkille katselemaan, mitä porukka puuhaa näin itsenäisyyspäivänä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, en näe ketään. Tai korkeintaan muutaman lenkkeilevän pariskunnan ja koiranulkoiluttajan.