Pitäisiköhän meidän saada kohta kanta-asiakaskortti eläinlääkäriin? Just tultiin sieltä ja taas mennään. Toisaalta tärkeintä on, että Mana saadaan aina kuntoon ja mä varmuuden sen vaivoihin. Saatiin aika huomiseksi klo 17:15. Kerron kyllä sitten, mitä lekuri sanoi ja mitä nyt tapahtuu.

Veikkaanpa muuten, että Manan astutus onnistui. Maha nimittäin näyttää jo nyt vähän isommalta, Manasta on tullut hellyydenkipeämpi ja kaikki ruoka ei enää maistu. Kipeä tuskin on sitä pattiaan enempää, sillä leikkii ja touhuaa ihan normaalisti.

Itse huolehdin jo siitä parista kuukaudesta, jolloin joudun elämään erossa Manasta. Sulho jo pohti, että pitäisiköhän hänenkin muuttaa siksi aikaa jonnekin muualle. Ehehhe, miten niin mä olen hankala? ;) Lupaan ja vannon, että yritän käyttäytyä ja olla ihmisiksi, vaikka yksi mun rakkaista onkin kaukana ja ikävä valtava.

Mut ei murehdita sitä vielä! Nyt keskityn Manan tämänhetkiseen hyvinvointiin. :)