Pienet on ilon aiheet, mutta olkoot! Äsken Mana ja Muumi leikkivät pitkään pihalla, eivätkä ne reagoineet ohikulkijoihin. Jippiaijee! Yleensä Mana päästää ainakin jokusen haukahduksen lenkkeilijöille (koirallisille useamman). Mutta nyt ei mitään. Ei vaikka tyttö oli ihan aidan vieressä.

On sentään jotain, mistä voi vuodattaa: routinut maa on liikuttanut vähän meidän porttia ja nyt se ei pysy kunnolla kiinni. Niinpä me ollaan hätäratkaisuna laitettu siihen semmoinen rautatikku estämään avautumista. Pitää koittaa joskus keväämmällä pohtia, mitä sille pitäisi oikeasti tehdä (ties vaikka routisi takaisinkin päin ja tulisi itsestään kuntoon). Ainoa probleemi tossa tikussa on se, ettei sitä näy ulospäin. Täytyy vaan koittaa varoittaa kaikkia mahdollisia meille tulijoita, että ottakaa se tikku pois ja vasta sit porttia avaamaan. Ajattelin, että tämä blogikin voi olla oiva tiedotuskanava. :)

Tässä vietellään koko perhe vapaata ja pohdiskellaan, mitäpä tehtäisiin. Lenkille oon lähdössä ihan just, kaikki muu on sen jälkeen auki.