Eilen tytöt vähän rähisivät keskenään, tai lähinnä Mana uhitteli Muumille. Johtui nahkaluusta, jota Mana puolusti. Ei siinä mitään sattunut, paitsi tietty pelästyttiin vähän ja siivottiin luut pois. Onneksi tuollaista ei satu usein ja olen voinut jättää ne luottavaisin mielin kahdestaan meidän ollessa poissa. Ne kun ovat nykyään enimmäkseen ihan parhaat ystävykset, nukkuvatkin usein vierekkäin.

Tänään mentiin tyttölaumalla lenkille, sillä halusin antaa Isännälle tilaisuuden nukkua vähän pidempään. Lisäksi me yritämme pitää kiinni yhteislenkistä kerran viikossa, jotta tytöt oppisivat joskus kulkemaan vetämättä yhdessäkin. Enimmäkseen matka taittui ihan kivasti. Tai no, kun naapurin lapset lenkittivät dobberipentuaan kotitien viereisellä pellolla, oli se molempien mielestä ihan liian kiinnostavaa ja homma meni aikalailla askel-pysähdys-kiroilua-askel-pysähdys-kiroilua -tyylillä. Onneksi lenkkimme sitä ennen sujui melkein mallikkaasti, vain välillä pysähdellen ja pärräten. :P

Eilen oli muuten eka päivä hetkeen, jolloin kotona ei oltu tehty mitään pahaa. Ei ollut ulosteita siivottavana eikä mitään silputtu, jee! Vastassa oli vain kaksi iloista koiraa vispaavine häntineen. Kiva tulla kotiin kun on tuollaisia iloisen Isännän lisäksi odottamassa. Meitsi tykkää!