Lapsuuden supersuosikki, Bruce Willis, oli vahva osa mun ja sulhon viikonloppua. Käytiin nimittäin leffassa katsomassa Die Hard 4.0. Ja kyllä, Bruce on edelleen terästä. ;) Okeiokei, siinä leffassa oli mun makuun liikaa "nörttijuttuja" ja läpänheittoa, mut oli se silti kiva. Ja erityisen mukavaa oli nähdä suuri toimintasankari vauhdissa - ikä ei ollut tehnyt sille hallaa ollenkaan.

Piti taas keksiä tekemistä, kun muuten vaan ikävöisin Manaa täällä kotona. Tänäänkään ei ehtinyt vaan tuskailemaan, sillä tilaamamme neljän kuution halkokuorma (35 €/kuutio) saapui aamupäivällä. Sitä latoon roudatessa kului mukavasti aika ja kalorit (siivoamiseen ja halkojen kantamiseen kului melkein 900 kaloria*).

* Tämän tiedon meille tarjosi mun ihku Polar-sykemittari! ;) Se kulkee mukana ihan kaikkialla ja onkin loistavaa treeniseuraa (etenkin sen jälkeen, kun opin ottamaan siitä äänet jumppatuntien ajaksi pois).

Yksi harmi juttu on kyllä. Nimittäin kasvattaja ei pysty pitämään Manaa kahta ylimääräistä viikkoa, jolloin vietämme häälomaamme. Yritin kyllä kovasti, mutta ei. :( Me saadaan Mana ilmeisesti kolme päivää ennen kuin lähdetään Kreetalle. Prkl. Eipä siinä muuten mitään, mutta arvatkaapas, kuinka paljon tyttöä stressaa tämäkin käänne? Ensin se on kaksi kuukautta suht oudossa paikassa, sen jälkeen kolme päivää kotona ja sitten se viedäänkin yllättäen mun vanhemmille. On sellaisesta paikasta toiseen heittelystä varmaan pieni pää aikalailla kummissaan. Miten ihmeessä se voi enää luottaa muhun ja sulhoon tämän jälkeen? En tiedä, en yhtään. :( Oltiin laskettu, että Mana viettää sen häämatkankin ajan kasvattajan luona. Kasvattajalla on kuulemma kuitenkin liian kiire silloin, joten eipä voi mitään. Onneksi mun vanhemmat suostuivat katsomaan Manaa, vaikkakaan eivät siitä mitenkään kovin riemuissaan olleet. Mietin jo matkan perumistakin, mutta sitäkin on odotettu jo vuosi. Äh.