Tulipa surullinen mieli Turun Hirvensalosta kaupan edestä eilen varastetusta tiibetinspanielista. Voin vain kuvitella, mitä tuskaa omistajat parhaillaan kokevat, kun oma perheenjäsen on viety. Tuo on jokseenkin yksi mun pahimmista painajaisista ja syy siihen, miksi en koskaan, milloinkaan jätä koiriani valvomatta kauppareissun ajaksi. En siitäkään huolimatta, että nuo ovat isoja ja erityisesti Mana rotunsa puolesta kunnioitusta herättävän näköinen. Minä niin toivon, että tuon tipsun olisi vienyt joku ajattelematon pikkunulikka, jonka vanhemmat tekevät parhaillaan kaikkensa löytääkseen koiran omistajat. (Tässä vielä linkki uutiseen, jos joku vaikka tietäisi asiasta jotain: http://www.iltalehti.fi/turku/200903109214155_tu.shtml)

Mä kävin sunnuntaina molempien koirien kanssa lenkillä. Oli mitä upein ulkoiluilma, joten arvata saattaa, että muitakin lenkkeilijöitä oli riittämiin. Ensimmäinen koiraohitus meni jokseenkin pyllylleen, sillä Muumi alkoi tempoa koiraa kohti ja Mana räjähti haukkumaan kohdalla. Onneksi en ole mitään kevyttä tekoa ja homma pysyi hanskassa. Loput ohitukset menivät superhienosti, kun sain otettua Manan kontaktiin jo hyvissä ajoin eikä Muumikaan alkanut stressaamaan. Erityisen hyvä fiilis jäi onnistuneiden ohitusten lisäksi nuorista janttereista, joista yksi sanoi, että ”toi valkoinen on tosi söpö”. Teki mieli huomauttaa, että ”kai tää tummempikin on”, mutta tyydyin heittämään kiitokset. Ja sit kotona piti vähän lässyttää Manalle, että kyllä sekin on hurjan söpö ;)