sunnuntai, 15. joulukuu 2013

Epäonnen vuosi 2013 loppuu onneksi kohta

P9301646-normal.jpg

Tämä vuosi on ollut ihan kamala eikä siitä pääse mihinkään. Toki hyviäkin juttuja on mahtunut sekaan, onneksi. :) Syksyllä tosin meidän tiskikoneen poistoletku irtosi ja vettä pääsi keittiön lattialle. Olin onneksi kotona ja pääsin heti väliin, mutta ehti sitä vettä kuitenkin suihkuta niin paljon, että tuli täysi lattiaremontti siitä sitten. Tai onneksi ei tarvittu kuivureita, mutta elettiin me silti useampi viikko täyden sekasotkun keskellä ja parisen viikkoa ilman keittiötä ollenkaan. Aikamoinen seikkailu näin lapsiperheessä. Edelleen tavaroita on pitkin poikin, koska päätimme nyt sitten tässä samassa rytäkässä uusia keittiön muutenkin. Se saapuu vasta ensi kuussa, mutta mulla ei ole energiaa siirrellä näitä tavaroita edestakaisin. Joten telkkarin takana on juomalaseja ja kirjahyllyssä kulhoja ja hopealusikoita. Näillä mennään :)

Aivan mahtavat appivanhemmat ojensivat auttavan kätensä ja ottivat Muumin hoitoon pahimman hässäkän ajaksi. Nimittäin oli aika tärkeää, ettei tyttö tepastellut tuolla keittiössä kuivuvien lattialaastien päällä tai muutenkaan sooloillut jotain omiaan työkoneiden keskellä. Olen tästä ikuisesti kiitollinen heille. Eikä tarvinnut edes olla tytöstä huolissaan, kun tiesi sen olevan mainiossa hoitopaikassa. Enemmän mä olin välillä siitä huolissaan, kuinka hoitajat jaksavat, kun Muumia ei oikein uskalla jättää yhtään yksin. Kotona kyllä uskalletaan, kun täällä se on tottunut olemaan ja yleensä hajottaa vain jotain tavaroita. Mutta mistä sitä tietää, miten se reagoi paikassa, missä ei ole päivittäin tottunut olemaan. Anoppilassakin oli jonkun leipäpussin onnistunut jossain välissä hakemaan pöydältä ja syömään, mutta ilmeisesti mitään sen isompaa ei ollut saanut aikaiseksi. Nyt jääkarhumme on jo kotona, juuri nyt se nukkuu mun jalkojen juuressa.

Me pistettiin äsken kuusi pystyyn, niin saadaan sitten nauttia siitä vähän aikaa pidempään. Nätti tuli!

perjantai, 4. lokakuu 2013

Hyvää eläintenpäivää!

P9301649-normal.jpg

Facebookista olen huomannut, että tänään vietetään eläintenpäivää. Joten toivotan mitä mukavinta sellaista kaikille karvakkaille ja vähemmän karvaisille.

Meille kuuluu hyvää. Muumi on edelleen tosi mainio perheenjäsen, ei pidä itsestään meteliä ja on aina valmis kaikenlaiseen. Tai no, veteenhän se ei tule, mutta muuten. Tuhoja se on toisinaan tehnyt edelleen. Ei onneksi mitään järisyttävän isoa tai rakenteisiin puuttuvaa, viime viikolla se rikkoi tehosekoittimen kannun ja tällä viikolla tehosekoitin oli kiskottu lattialle. Veikkaan sitä vahingoksi, koska tehosekoitin oli puhdas. Varmaan Muumi oli nuohonnut pöydällä olevia asioita ja tiputtanut sen sitten siinä tohinassa.

Manaa on järisyttävän kova ikävä, mutta on sen poissaoloon jo jotenkin tottunut. Kyynel tulee silmään aika usein sitä miettiessä, mutta toisaalta siitä pystyy jo puhumaan itkemättä. Elämä jatkuu. Jotenkin musta tuntuu, että uuteen saksanpaimenkoiraan en ole koskaan valmis, koska Mana oli meidän perheen sakemanni ja nyt se on mennyt. Toisaalta, en kyllä taida olla mihinkään uuteen koiraan valmis varmaan koskaan. Tai ainakaan pitkään aikaan. Jotenkin ei riitä energia kunnon koulutustyöhön. Joten Muumi olkoot meidän karva-ainokainen.

lauantai, 14. syyskuu 2013

Kuvaterveiset metsälenkiltä

P9141608-normal.jpgP9141606-normal.jpgP9141600-normal.jpg

lauantai, 7. syyskuu 2013

Meitsi kävi Espanjassa

P8291494-normal.jpgTerveisiä lämpöisen auringon alta: maasta, jossa oli vielä elokuussakin melkein tuskaisen kuuma. Nautin kyllä joka hetkestä. Tai no, melkein. Lapset järjestivät välillä sellaisia kiljujaisia, että tottumatonta olisi voinut hirvittää ;) Reilut kaksi viikkoa vierähti lomaillessa ja palasin arkeenkin täynnä aurinkoenergiaa.

Etukäteen jännitti Muumin pärjääminen kotona. Isäntä oli hänen kanssaan Suomessa, mutta hänellä kun on noita velvollisuuksiakin, eli duunissakin piti käydä. Mutta Muumipa yllätti positiivisesti. Se oli pärjännyt todella hienosti. Tuhoja ei oltu tehty oikeastaan yhtään, tosin oli se pöydillä nuohonnut. Muun muassa muropaketti oli heitetty pariinkin otteeseen lattialle ja pakkausta oli vähän järsitty.

Mainio appiukko tosin päivysti Muumivalmiudessa, eli Isäntä olisi voinut sen viedä hänen kaitsettavakseen, jos olisi alkanut paikat tuhoontua kunnolla.

Hieno juttu kyllä. Itse olen palaamassa töihin mahdollisesti tammikuussa 2014. Se tietää suurta muutosta Muumille, kun se joutuu olemaan enemmän yksin. Mutta ehkä se pärjää.

tiistai, 23. heinäkuu 2013

Reissukoira

Käytiin taas pyörähtämässä lapsuudenmaisemissa. Muumi oli aivan onnesta soikeena, kun pakattiin tavaroita ja se pääsi tietysti mukaan. Sen pahin pelko kun lienee jääminen joukosta pois.

Muumi on kyllä käsittämättömän helppo koira (kunhan sen vaan ottaa mukaan). Tuolla kyläreissullakin se makoili ja tuli välillä rapsutettavaksi, muuten ei pitänyt itsestään mitään meteliä. Menossa oli mukana myös puolen vuoden ikäinen mäyräkoiraihanuus, joka oli hyyyyyyyvin kiinnostunut meidän jääkarhusta. Muumi oli käsittämättömän rauhallinen ja kärsivällinen, vaikka toinen yritti kokoajan pusutella ja hyppiä naamalle muutenkin. Meno kyllä rauhoittui siitä vierailun edetessä, mikä varmaan liittyi pitkälti just Muumin rauhallisuuteen.

On se vaan ihmeellisen ihana koira.