Eilen mussumme tapasivat ensimmäistä kertaa Isännän siskon 10 kuukauden ikäisen lapsen. Jännitin hommaa etukäteen aika lailla, sillä Mana ei ole ollut aiemmin juurikaan tekemisissä noin pienten kanssa. Muumin arvelin sen sijaan suhtautuvan oikein nätisti, sillä edellisessä kodissaan se tottui lapsiin. Muumi totesikin vauvan vaarattomaksi nopeasti ja meni rauhassa makaamaan, mutta Manan piti vähän pidempään ihmetellä sitä naapurihuoneesta. Sieltä se tähyili vauvaa, ihan hiljaa onneksi, ja välillä kävi ihan nopeasti haistamassakin. Ei siinä silti kauaa mennyt, kun se jo uskaltautui tekemään lähempää tuttavuutta ja loppuillan molemmat tytöt olisivat mielellään nuolleet vauvan naamaa. :D Sekin oli erittäin kiva, että vauvan lelut eivät tyttöjä juurikaan kiinnostaneet, paitsi yksi vinkuva pehmovasara olisi kyllä varmaan kelvannut.

Erittäin nätisti siis ja ihan turhaan stressasin taas - ovat nuo vaan niin hienoja tyttöjä.