1149375.jpg


1149380.jpg


Muumi on ihan hassu: se riemastuu aina lenkin jälkeen sisälle tullessaan niin kovin, että pelkään tytön vielä joku päivä loukkaavan itsensä liukkailla laminaateilla. Tänään aamulla olin keittiössä lukemassa lehteä, kun Isäntä ja Muumi tulivat sisälle. Muumi juoksi ensin alakerran ympäri iloisesti laukaten, kunnes näki mut ja tuli mun luokse sellaista supervauhdikasta räpiköintijuoksua. Ja voin melkein vannoa, että se hymyili! Mana oli ihan ihmeissään, että mikä tuolle nyt tuli. Se kun ei ihan niin paljon riemastu mun tai Isännän näkemisestä jos ollaan oltu tunti erossa. ;)

Mana oli puolestaan eilen vähän hölmö. Olin nimittäin laittanut takan päälle koirilta turvaan isohkon korin, jonka reuna tuli hieman takan reunan yli. Mana huomasi sen, vilkuili sitä ensin epäluuloisena aikansa ja alkoi sen jälkeen haukkua. Muumi katseli touhua ihmeissään vähän aikaa, kunnes sekin tuli epäluuloiseksi ja hiipi karvat pystyssä ovea vahtimaan. Lopulta otin korin takan päältä pois ja annoin Manan haistaa sitä – oli se vähän nolon näköinen, kun ei se ollutkaan sen hullumpi juttu.

Tänään aamulenkillä olin sen sijaan Manasta tosi ylpeä, sillä ihan meidän läheltä meni tien yli jänis. Yleensä se räyhää niille ihan hullusti ja alkaa kiskoa remmi suorana, mutta nyt remmi vain kiristyi hetkeksi ja sen jälkeen Mana kääntyi tuijottamaan mua. Siitä alkoikin sitten meidän vetoleikkibileet – ruhtinaallinen palkka mainiosta työstä. Olin NIIN ylpeä ja ihan ihmeissäni, kun tyttö osasi käyttäytyä noin nätisti villieläimenkin lähellä. Meidän kulta. <3