589452.jpg Toissapäivänä.

589455.jpg Tänään.

Nyt Mana on ollut vuorokauden poissa ja ikävä on ihan mieletön. Eilen olinkin aika mahdottomalla päällä, kun oli niin surkea olo. Tänään olen jo vähän paremmalla tuulella, koska kasvattaja mailasi, että Manalla menee hyvin eikä se stressaa ainakaan silminnähden. Kuulemma kirmaa pihalla toisten koirien kanssa.

Mutta mulla on ihan onneton ja vaillinainen olo. Huomaan, että mietin Manaa jatkuvasti ihan vahingossakin: esimerkiksi aidan portin suljen vaistomaisesti ja meinaan vahingossa kutsua sitä luokseni rapsutettavaksi.

Vielä ei ole toivoa kotiinpääsystä, sillä Manan kiimaa odotellaan edelleen. Se on Muumin kanssa ihan samassa tilanteessa, sillä silläkään ei ole tilanne vielä päällä.

Ennen kuvittelin, että olen kokonainen, kun sulho on kanssani. Nykyään tarvitsen heidät molemmat - maailman ihanimman miehen ja suloisimman saksanpaimenkoiran.

589444.jpg

Tätä ihastuttavaa otusta on aivan järjetön ikävä. Luotan tosin kyllä siihen, että se pärjää tuolla "suuressa maailmassa" ilman minua.