Meininki on mennyt rauhallisempaan suuntaan taas, ihanaa :) Tai siis kyllähän Mana karvoja Muumille nostelee edelleen kotiin tullessa ja joskus harvoin muissa tilanteissa, muttei ole sentään kimppuun nyt yrittänyt. Tosin saapi nähdä kuinka tänään, sillä meitsi menee Isäntää ennen kotiin. Hirvittää vähän jo etukäteen.

Tänään aamulenkillä vastaan tuli tuttu saksanpaimenkoira Juippi. Se ei ollut remmissä ja tuli morjestamaan omistajansa käskyistä välittämättä. Mä tein välittömästi sen päätöksen, etten yritäkään häätää sitä pois, sillä yleensä häsääminen hermostuttaa Manaa. Ja ollaan kuitenkin oltu Juipin kanssa leikkimässäkin joskus. Meni tosi hienosti, eli Mana ei haukkunut tai ollut mitenkään dominoiva. Kyllä se mustasukkainen oli minusta, eli piti kuuluisaa pikakelausääntään Juipin lähestyttyä mua. Lopetti kuitenkin tosi nopeasti eikä osoittanut mitään aggression merkkejä. Musta on nyt jotenkin tullut Manalle Hänen Ylhäisyytensä Oma, eikä muilla elukoilla ole oikein asiaa mun lähelle. Katsotaan, saisinko mustasukkaisuuden vähenemään vai pitääkö sen kanssa vaan opetella elämään. Ei se vielä muuten niin haittaa, paitsi tietty nuo isottelut Muumille voisi neitoseni jättää pois. Onneksi Mana ei sentään Isäntää yritä häätää mun läheltä ;)