Ärrinmurrin. Olin Manan ja Muumin kanssa lenkillä, tarkoituksenamme kulkea ihan rauhassa pellon ohi. Siellä oli kuitenkin vuokrapalstansa kanssa touhuamassa joku eukko, jonka mopsi on aina hänellä siinä vapaana. Ei siinä mitään, jos se tottelisi jotain. Mutta eipä totellut. Hänen hurttansa ryntäsi tielle meidän luokse, josta tietty Mana veti kauheat kilarit ja räyhäsi koiralle KAIKKI karvat pystyssä. Ei se hänen koiransa kiukkuinen ollut, eikä onneksi kumpikaan meidänkään koirista, mutta olisi siinä silti pahasti voinut käydä. Ja mua otti NIIN päähän. Tämmöiset sattumukset eivät tee kauhean hyvää ohitustreenaukselle, vaikka viime ajat onkin mennyt hienosti. Lisäksi Manahan olisi voinut hermostuakin tuommoisesta kunnolla, kun joku tuntematon koira ryntää iholle. Eikä se eukko edes pyytänyt anteeksi. :( Mua kiukutti sen jälkeen niin paljon, että olin yhtä myrskynmerkkiä kotonakin. Enmä silti kauaa jaksanut olla huonolla tuulella, kun on niin ihana kesäpäiväkin :)

Ensi viikolla käynnistyy meidän mittava aidanrakennusurakka. Teräsjalat jo tuossa odottavatkin, tiistaina saadaan puolestaan hirmuinen kasa puuta. Pohdiskellaan vielä, pitäisikö käydä jostain hommaamasta kunnon laite ruuvien kiinnittämiseen. Nyt käytössä on mun isältä saatu kone, jonka parhaat päivät on jo nähty jokunen kymmenen vuotta sitten :D

Ja loppuun vielä kuva Isännästä puhelimessa. Eipä kauaa ehtinyt tuossa istua, kun Neiti Tahdon Hellyyttä kipusi syliin.

1707349.jpg