Pesueemme kasvoi maaliskuussa, kun joukkoon liittyi aivan ihastuttava poika (53 cm ja 3,7 kg). Koirat ovat jo ilmeisen konkareita näissä vauva-asioissa, koska tulokas ei liiemmin ole niitä kiinnostanut. Tai no, ekat päivät vähän haisteltiin enempi, mutta nyt on kuin vauva olisi kuulunut remmiin aina.

Muumi koettelee edelleen aika usein, viimeksi tänään. Olin poissa pari tuntia, jonka aikana se oli käynyt hoitopöydällä nuohoamassa (luultavasti kuitenkin noin puolet koirasta eikä ihan koko hurtta), kiskonut kaikki tavarat alas ja kaatanut pyykkikorin sisälöineen lattialle. Onneksi olen näistä univeloistakin huolimatta sen verran fiksu, että olin lähtiessäni ymmärtänyt viedä vaipparoskiksen pois. Koska niitähän aarteita tuo hurtta oli käynyt pöydältä etsimässä. Joku ihme eritefetissi sillä, yök. Kun sen saisi hallintaan...

Koiraohitukset sujuvat ällistyttävän hyvin ja me pääsemme toisista koirakoista ohi kuten normaalit tyypit. Eli vain kävellään. Uskomatonta ;) Okei, joskus tulee takapakkia, mutta esim. eilen tuli viisi koirakkoa vastaan eikä yhdellekkään sanottu sanaakaan. Olin aikas ylpeä ja olen vieläkin. :) Kiva onnistua jossain.