Jes! Äsken iltalenkillä Manan kanssa tuli vastaan koira peräti kolme kertaa, ja kaikista selvittiin hienosti. Tällä kertaa mentiin lelun voimin, kun Mana rakastaa riuhtomisleikkejä. Sain olla taas ylpeä :) Ja se vika ohitus oli vielä tosi hämmentävä, kun jouduttiin menemään kahden koirakon keskeltä. Mut silti onnistuttiin :D Ainoa ikävä juttu lenkillä oli tuon yhden koiran omistaja, joka piti sitä pitkässä flexissä ja päästi koiransa tulemaan meitä kohti. Ärähdin, niin se muija mumisi jotain ja jatkoi matkaansa. Hittoako ne päästää noita hurttiakaan toisten koirien luo pitkissä naruissaan, etenkin kun varmasti näkevät, että teen pirusti töitä ohitusten eteen. Huoh. Onneksi Mana loisti tuosta vatipääeukosta huolimatta. <3