Tänään oli vähän erikoinen aamu. Nimittäin meille saapui kaksi nuohoojaa, jotka saivat kyllä oman osansa haukkumisia. Ei tosin multa, vaan koirilta. Mana otti vieraat ihan nätisti, omaan tapaansa sähläten ja vauhkoten – Muumi sen sijaan osoitti jälleen olevansa kovan luokan vahtikoira. Se käyttäytyi tosi epäluuloisesti, vaikka itse olin mahdollisimman normaali ja rauhallinen. Lopulta mun piti ottaa tytön pannasta kiinni, kun se murisi niin uhkaavasti ja pitkään nuohoojalle. Kun mussu rauhoittui, päästin haistelemaan. Loppuaika meni oikein kivasti; Mana kiikutti nuohoojan syliin lelurengasta ja Muumi katseli niiden touhuja mun sylistä. Tuleekohan meidän laskussa olemaan joku vaikean työn lisä? ;)

Aamulenkki Manan kanssa meni sekä huonosti että hyvin. Se haukkui jälleen sille samalle koiralle, jolle räyhäsi viimeksikin – se toinen tosin aloitti. Olin jo luovuttamassa ja palaamassa kiukkuisena takaisin, mutta onneksi jatkoin matkaa. Seuraava ohitus sujuikin oikein nätisti tiukassa katsekontaktissa ja ihan hiljaa. Eli Littoisissa asuu tällä hetkellä vielä ainakin kaksi koiraa, joiden ohi Mana ei pääse möykkäämättä – meidän tiellä asuva Fransa-terrieri ja sitten tämä tämänaamuinen.

Tänään tai huomenna illalla meille tulee se pihareiska sopimaan urakasta tarkemmin. Saapi nähdä, paljonko me sille möykätään.