Eilen ei oltu onneksi tuhottu mitään, jee! Muumi oli kyllä käynyt avaamassa yläkerran wc:n oven sekä lipaston laatikon, muttei ollut vienyt asiaa pidemmälle. Sohvallekaan se ei ollut päässyt, sillä kannamme siihen nykyään kuusi ruokapöydän tuolia esteeksi. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta yritämme estää tytön pääsyn sohvalle ja toivovan sen joskus luopuvan ajatuksesta. Vastaavalla tavalla teimme Manasta silloin pentuna sisäsiistin – se kun teki tarpeensa aina tiettyyn paikkaan ja kun estimme sen pääsyn sinne, tuli tytöstä sisäsiisti.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aamulla tytöt pääsivät jälleen etsimään pihasta herkkuja, lenkitämme ne kunnolla sitten vasta illalla. Illalla mun perhe vierailee meillä myös, joten tytöillä on oikein juhlapäivä. Toivottavasti Muumi muistaa myös mun ulkomailla asuvan siskon, koska ekan kerran hänet nähdessään murisi ja nyt olisi kiva, jos ottaisi hänetkin häntä vispaten vastaan.

Manan korvatippakuuri sujuu hienosti ja se antaa lääkitä itsensä hyvin. Aluksi tyttö yritti lähteä karkuun purkin nähdessään, mutta on nyt ainakin pari päivää istunut kiltisti aloillaan. Ehkä se vaikuttaa, että lääkettä annetaan kuitenkin kolmesti päivässä – ehkä se on huomannut, että karkuun on turha yrittää. Ja lisäksi korvat ovat jo paljon paremmat, eli lääke kyllä puree vaivaan.